Odotus palkitaan

Joskus vain kannattaa odottaa. Se palkitaan. Kuten parvekeviidakon kanssa. Nyt nautin sen antimista, liljojen hallitsevasta tuoksusta - ja mojito-bileille taitaa myös löytyä ainesta. Minttu, heh.

Jossain vaiheessa oli pakko muuttaa parvekkeen järjestystä, jotta itse mahtuisin mukaan. Ladyksi paljastunut kurkku osasi muuttuneesta sijainnista ilmaista paheksuntansa. Sen näköala muuttuikin kertaheitolla lähes puoli metriä... Nyt on viidakkoni valmis, suunnitelmat ensi vuodelle laadittu. Tänään syödään salaattia oman parvekkeen tuotannosta ja selvitetään, miten erityisesti noiden kukkien mukulat säilyisivät.

Elämäni menee eteen päin. Uskaltauduin ajattelemaan ja jopa sanomaan ääneen. Elämä tarjosi ei vain mahdollisuutta vaan myös keinoa kuin tarjottimella. Päätin sen myös ottaa vastaan.

Miksi niin usein ummistamme silmät merkeiltä, joita elämä antaa? Suljemme äänet joita sydämestämme kuulemme....

Nyt vain tajuan sen, mille kauan elämässäni olen nauranut. Tehtäväni taitaa olla auttaa, antaa uudelle mahdollisuus. Tämänkin tunteen ja ajatuksen ymmärtämiselle on vain pitänyt antaa aikaa...