Suhtautumista ja ideoita

Talvi sen kun jatkuu ja kyllästyminen villavaatteisiin, paksuihin sukkahousuihin ja pipoihin syvenee. Käyköhän tänä vuonna niin, että vaihdamme untuvatakit suoraan t-paitoihin ja kukkamekkoihin? Olen yrittänyt olla hiljaa tästä talven kauheudesta. Kun eihän tähän voi vaikuttaa kuin muuttamalla jonnekin lämpöisempään. Mutta nyt alkaa kyllästymisaste kohota uusiin sfääreihin... Luulen, että en ole ainoa.

Varma kevään merkki itselleni on aivojeni herääminen ideoimaan. Yritysideaa, kouluttautumisideaa, kirjoitusideaa, sisustusideaa, ompeluideaa... Harva se päivä kouluan erilaisten koulutussivustojen tarjontaa. Vaikka niin olen luvannut, että ei enää ainakaan mitään tutkintoon valmistavaa. Itsensä ja osaamisensa kehittäminen onkin sitten aivan toinen juttu. Välillä piirtelen mindmappeja tyhjien paperien reunoille ja pohdin olisiko juuri mieleen pulpahtaneesta bisnesideasta ihan toiminnaksi asti. Ja haaveilen fläppitaulusta kotona, jotta ne ideat voisivat elää ja kehittyä näkyvämmin osana arkeani.

Ihan parasta on, kun jokin kauan sitten opittu teoria tai malli löytää toteuttamistapansa. Yhtäkkiä, odottamatta. Voi melkein kuulla lampun syttyvän aivoissa. Silloin joskus on ehkä jopa miettinyt, mitenköhän moista muka voisi soveltaa. Prosessointiin on kulunut kauan aikaa. Vuosia jopa. En tiennyt enää edes muistavani.

Taidan kuulua niihin, jotka eivät koskaan huomaa jonkin kurssin hyötyä tai vaikutusta heti. Oikeammin, kuvittelen kurssin aikana, että alan heti sen jälkeen toimia jotenkin täysin eri tavalla. Että otan jonkin mallin käyttööni ja käytän sitä konkreettisesti joka päivä. Mikä pettymys, kun huomaan, ettei niin käykään. Moitin itseäni, kun en ole aktiivinen hyödyntäjä. Minun pitäisi jo oppia, että otan asioita käyttööni omassa aikataulussani ja usein täysin huomaamattani. Se kaikki tieto on jo varastoitunut. Aivojen pitää vain saada aikaa prosessoida sitä ihan rauhassa.

Viime syksynä perehdyin NLP:n saloihin NLP-opiston kurssilla. Nyt 3 kk myöhemmin tunnistan: oma suhtautumiseni etenkin vastoinkäymisiin on muuttunut, ajatteluni kehittynyt. Positiiviset tunteet tuntuvat moninkertaisina, perusilme kasvoillani on hymy. Saan sen myös palautettua kasvoilleni kovin helposti. Hävettäviä tapahtumia olisin aiemmin pyöritellyt päiväkausia. Nyt vain totean ne ja annan niiden mennä. Opittuja tekniikoita käytän huomaamattani ja nimenomaan niin. En niinkään tietoisesti ja mekaanisti, by-the-book. (Suosittelen  NLP:tä lämpimästi kaikille, jotka haluavat keinoja muuttaa suhtautumistaan ja ajatteluaan. Sen itsensä kehittämisen ja ympäröivän maailman ymmärtämisen lisäksi.) 

Tänään näen vain tuon auringon, tunnen sen lämmön. En välitä siitä pakkasesta, joka myös on läsnä. Aion nauttia aivojen pörinästä, innostavasta tekemisestä ja elämän mahdollisuuksista. Sen keväisemmän kukkamekonkin voin pukea päälleni, kunhan lisään villaa alle ja päälle. Kuka sanoo, että talvella pitää pukeutua vain talveen?