Juhlat juhlat
Tänä syksynä on ollut poikkeuksellisen paljon tilanteita, jolloin olen saanut laittaa juhlavaa mekkoa päälle ja satsata myös kampaukseen. Siis peräti kahdesti. Ja vielä voisi olla pikkujouluja edessä...
Mutta rakastan. Pynttäytymistä, laittautumista. Kampauksen suunnittelua ja korujen - etenkin hiuskorun - valitsemista. Voisin kulkea iltapuvussa aina. Cocktailmekossakin paljon nykyistä useammin. Vaikka tämän vuoden juhlasesongin cocktailmekkoni suunnittelussa kävikin hassusti: mekko päällä en voi juuri istua. Kuka toisaalta sinne juhliin istumaan menisikään... :)
Ravintola Kaarle XII - eli tuttavallisemmin Kalle - järjestää aina itsenäisyyspäivän aattona juhlat, joissa pukeutumiskoodi on juhlapuku. Eli miehet pukeutuvat joko frakkiin tai tummaan pukuun. Etiketin mukaan me naiset pukeudumme silloin pitkään iltapukuun. Mikä loistava tekosyy mennä paikalle, kun liput eivät maksa juuri mitään ja se loppukin menee hyväntekeväisyyteen. Lisäksi tunnelma juhlissa on erityisen mukava ja mukaansatempaava. Kiitos mm. musiikista vastaavan Jean S:n. Juhlakansan puvustus on tosin myös merkittävässä roolissa tuon tunnelman luomiseen. Minulle eiliset juhlat olivat jo toiset peräkkäiset itsenäisyyspäivän aattona Kallessa -ja tuskin viimeiset.
Oma mekkoni oli omaa tuotantoani vuoden takaa, jota hieman vielä fiksailin. Musta sifonkimekko, jossa aavistuksen kellottava helma ja tyköistuva yläosa kera piilokorsetin, jossa 8 luuta. Puvussa on helppo olla, kun se istuu hyvin ja materiaalit ovat mielyttävät (hengittää, eikä tarvitse pelätä rypistymistä). Itsetekemisen etuja. Näiden juhlien jälkeen puku pääseekin lepäämään. Se on kantanut edustusvastuun nimittäin jo kolmissa juhlissa. Eli lähes kaikki ovat sen jo nähneet. :) Mallin laitan visusti mieleeni, kun kerran olen vihdoin onnistunut luomaan sellaisen puvun, joka todella imartelee hankalaa vartaloani!
Mutta juhlavampikaan asu ei olisi juhlava ilman kampausta ja meikkiä. Nykyisin melko pitkätkin hiukseni mahdollistavat oikeiden juhlakampauksien tekemisen. Aiemmin juhlakampaus oli kohdallani = kiharat. Tosin edelleen laitan kiharat pohjaksi. Silloin kampauksesta saa näyttävämmän ja ennen kaikkea kestävämmän. Kun kiharat tekee patukoilla, ne kannattaa laittaa jo illalla kosteisiin hiuksiin ja antaa kuivua muotoonsa yön aikana (vanha kunnon niskatyyny olisi aika mukava noin nukkumisen kannalta). Tämän jälkeen varsinainen kampaukseni syntyikin todella nopeasti:
Mutta rakastan. Pynttäytymistä, laittautumista. Kampauksen suunnittelua ja korujen - etenkin hiuskorun - valitsemista. Voisin kulkea iltapuvussa aina. Cocktailmekossakin paljon nykyistä useammin. Vaikka tämän vuoden juhlasesongin cocktailmekkoni suunnittelussa kävikin hassusti: mekko päällä en voi juuri istua. Kuka toisaalta sinne juhliin istumaan menisikään... :)
Ravintola Kaarle XII - eli tuttavallisemmin Kalle - järjestää aina itsenäisyyspäivän aattona juhlat, joissa pukeutumiskoodi on juhlapuku. Eli miehet pukeutuvat joko frakkiin tai tummaan pukuun. Etiketin mukaan me naiset pukeudumme silloin pitkään iltapukuun. Mikä loistava tekosyy mennä paikalle, kun liput eivät maksa juuri mitään ja se loppukin menee hyväntekeväisyyteen. Lisäksi tunnelma juhlissa on erityisen mukava ja mukaansatempaava. Kiitos mm. musiikista vastaavan Jean S:n. Juhlakansan puvustus on tosin myös merkittävässä roolissa tuon tunnelman luomiseen. Minulle eiliset juhlat olivat jo toiset peräkkäiset itsenäisyyspäivän aattona Kallessa -ja tuskin viimeiset.
Oma mekkoni oli omaa tuotantoani vuoden takaa, jota hieman vielä fiksailin. Musta sifonkimekko, jossa aavistuksen kellottava helma ja tyköistuva yläosa kera piilokorsetin, jossa 8 luuta. Puvussa on helppo olla, kun se istuu hyvin ja materiaalit ovat mielyttävät (hengittää, eikä tarvitse pelätä rypistymistä). Itsetekemisen etuja. Näiden juhlien jälkeen puku pääseekin lepäämään. Se on kantanut edustusvastuun nimittäin jo kolmissa juhlissa. Eli lähes kaikki ovat sen jo nähneet. :) Mallin laitan visusti mieleeni, kun kerran olen vihdoin onnistunut luomaan sellaisen puvun, joka todella imartelee hankalaa vartaloani!
Mutta juhlavampikaan asu ei olisi juhlava ilman kampausta ja meikkiä. Nykyisin melko pitkätkin hiukseni mahdollistavat oikeiden juhlakampauksien tekemisen. Aiemmin juhlakampaus oli kohdallani = kiharat. Tosin edelleen laitan kiharat pohjaksi. Silloin kampauksesta saa näyttävämmän ja ennen kaikkea kestävämmän. Kun kiharat tekee patukoilla, ne kannattaa laittaa jo illalla kosteisiin hiuksiin ja antaa kuivua muotoonsa yön aikana (vanha kunnon niskatyyny olisi aika mukava noin nukkumisen kannalta). Tämän jälkeen varsinainen kampaukseni syntyikin todella nopeasti:
- Avataan kiharat ja harotaan niitä hieman avonaisemmiksi sormin
- Otan edestä ja sivuilta jonkin verran hiuksia erilleen(kolmio), jotta saan myös eteen näyttävän viimeistelyn.
- Laitan niskaan kaksi ponnaria. Toisen yllemmäksi, toisen alemmaksi. Eli hiukset jaetaan siis kahteen osaan. Rakoa ponnareiden välillä on vain muutama sentti.
- Harotaan kiharia sopivasti auki ja kiinnitetään kevyesti pinneillä, jotta hiuslenkit peittyvät ja kampaus asettuu.
- Tupeeraan eteen jätetyt hiukset ja vien ne milloin mitenkin taakse, kiinnitän pinneillä
- Lakkaan ja asetan hiuskorun paikoilleen
Kommentit
Olen huomannut että sellainen 90-luvulla Ostos-TV:ssä mainostettu kampauslenkki on mainio apu nutturoitten ym juhlakampauksien väkertämisessä. Sen avulla saa hiuksia pujoteltua nutturan läpi ym ym. Siskoni häihin tein itselleni ison punotun nutturan ja nätit punokset päälaelle vielä otsahiuksista - aikaa meni ehkä parikymmentä minuuttia, lakkaa jonkin verran ja kehuja tipahteli! Jopa tällainen liukas ja raskas tukka pysyy kurissa kun se on tarpeeksi moneen solmuun väännetty.