Missiona talviset ulkoiluvarusteet

Talvi katosi, kun vihdoin aloin olla siihen valmis. Varustuksen näkökulmasta.

Salonkijuoruja-blogin Ilona sai postauksellaan minut innostumaan sellaisesta, jota olin jo kauan miettinyt: kunnon talviulkoiluvarusteiden hankkimisesta. Orastavasta innosta ja vapaaehtoisuudesta huolimatta pyysin järjen äänen mukaani. Jotta oikeasti ostan sitä mitä menin hakemaankin. Enkä livahda vaivihkaa korkokenkä- ja laukkuosastolle. Siinä kun olen taitava. Kuten myös jälkikäteen perustelemisessa, miksi juuri nyt olisin korkkareita tarvinnut enemmän kuin niitä ulkoiluvarusteita.

Valikoimia ihmetellessäni mietin, miksi kaikki ulkoiluvaatteet ovat niin yhdestä puusta veistettyjä. Että sulkeeko oikeasti teknisyys, mukavuus ja käytännöllisyys pois kauniin ulkonäön? Miksi kaikki ovat niin rumia. Kengät varsinkin. Kolhoja, eivätkä lainkaan siroja. Tämän tietysti toin esiin myös niille myyjäparoille, jotka pääsivät avustamaan tässä suuressa missiossani. Vastaukseksi sain pääasiassa naurahduksia ja selitystä sille, millä perusteella kengät pitäisi ostaa. Juujuu. Tiedetään, mutta...

Lukemattomasta "rumat, kauheat, tönköt, hirveät" -litaniasta huolimatta tulostakin syntyi:

Päädyin kompromissiratkaisuihin. Retkikenkiin, jotka täyttivät ulkonäkökriteerit (mustat, sirot) ja olivat lestiltään loistavat. Pakkas-pakkas-kengiksi niistä ei ole. Tarkoitan -20 astetta. Sen sijaan ne käyvät myös mustikkametsään, jonne edellisistä retkikengistäni katosi viime kesänä pohjat. Onneksi en silloin ollut erämaassa.

Hankkimani housut olivat ainoat, joita en ensimmäisenä teilannut rumiksi. Annoin niille mahdollisuuden. Lasketteluhousut Luhdan mallistosta, joka on usein sopivan naisellinen makuuni. Jopa lahkeet olivat riittävän pitkät. Gustavin melko paksu villaneuletakki saa toimia lämmikkeenä, vaikkei se varsinaista urheilu-ulkoiluvaatetusta edustakaan. Villa on kuitenkin villa. Ja onhan se kiva näyttää tyylikkäältä kun ulkoilun päätteeksi käy jossain kaakaolla...