Maltti tuli kylään

Viikon sana: maltti. Olen muistuttanut siitä itseäni menneinä päivinä useammin kuin kerran. Tarjonnut sitä myös muille vastaukseksi - tai oikeammin ratkaisuehdotukseksi - huolta herättäviin kysymyksiin. Hetimullekaikkinytpitiollajoviimeviikolla-ihmiselle vaikea paikka. Pää täynnä ideoita. Yrityksenkin näkökulmasta tuntuisi pitkästä aikaa olevan edes hailakan vihreä valo päällä, mahdollisuuksien vaaleanpunainen matto levitettynä. Omat voimavarat: mahtavat!

Nyt on otettava vasara ja saha käteen, ymmärrän. Mutta rakenna maltilla, sanon. Kaikki mahdollisuudet uudelle kasvulle ovat juuri nyt olemassa, kuulen. Olotila, jossa uskoo, että lopputulos on moninverroin hienompi ja palkitsevampi kun tien rakentaa rauhassa. Kun etenen tietoisesti. Ajatuksella ja itsevarmasti, mutta nauttien. Ei vain maalia kohden silmät kiinni sohaisten vaan jokaiseen tekoon ja siirtoon luottamuksella suhtautuen.

Ensin oli laatu. Sitten tuli maltti. Voisiko yksinyrittäjällä parempia ohjenuoria olla? Tilanteessa, jossa kassa sanoo, että juokse jo. Tee mitä tahansa, mutta tee. Myy vaikka itseäsi, jos tuotetta et osaa - tai se ei myy. Sen sijaan, että panikoituisi ja ahdistuisi, ehkä myös pettyisi tuloksettomuuteen, ottaakin riskin ja samalla yhden askeleen taaksepäin. Rauhoittuu. Valaa itseensä uskoa. Omaan osaamiseensa, tuotteeseensa, näkemykseensä. 

Mietitään tavoite, konkreettisen realistinen. Ei mitään maailmanvalloituspuheita, ollaan parhaita hehkutuksia. Vaan sellainen, jonka pystyy kuvittelemaan todeksi ja tuntemaan tapahtuneeksi sisimmässään. Sellainen, jonka yhteydessä voi sanoa, että vaihtoehtoa ei ole, koska sellaista ei itselleen myönnä. Kuitenkin riittävän kova, jotta pistää vipinää kinttuihin. Tai ainakin aivosoluihin. Missä olen puolen vuoden päästä? Miten laadukasta elämäni silloin on? Missä muutos, joka tulee tapahtumaan, ensisijaisesti näkyy? Mielessäni, asiakkaiden hymyssä vai pankkitililläni - vai niissä kaikissa?

Määritellään sitten, missä ollaan nyt. Nähdään mahdollisuudet, saavutettavuus. Mietitään, mikä olisi ensimmäinen askel tavoitetta kohden ja otetaan se. Mutta vasta huomenna, koska tänään ei sovi. Yön yli harkittuamme teemme kaiken laadukkaammin ja siksi määrätietoisemmin. Virheettä, aikaa säästäen, kaiken tiedostaen - nauttien - teon seuraukset ymmärtäen. 

Kyllä minä opin, kunhan maltan opetella. Keksin loistavan ratkaisun ongelmaan. Järjestän aikaa toteuttaa. Löydän kokonaisuuteen punaisen langan. Ymmärrän sovellettavuuden. Kunhan uskon ja annan itselleni aikaa. Ja muutokselle kans. 

Annan asioille aikaa tapahtua. 

Maltti on tullut kylään. Taidan sisustaa sille huoneen. Niin hyvää pataa ovat mielenrauhan ja laadun kanssa. Kolmistaan kulkevat, käsikynkässä kohti seuraavaa leiriä. Matkalla tavoittavat ja ottavat rauhaisan iloiseen ryhmäänsä mukaan uupumuksen, pettymyksen, luovuttamisen ja lopulta myös kiireen. Yhdessä kapuavat kohti huippua. Käsi kädessä, hymy huulilla...