Yrittäjyydestä
Tänään vietetään yrittäjän päivää. Lisäksi yritykseni - esikoiseni, kuten tavataan sanoa - täytti vastikään 10 vuotta. Yrittäjyys on viime aikoina ollut paljon mielessäni. Siksi suon sille muutaman sanan...
Oma yrittäjätarinani sai alkunsa mahdollisuudesta. Elämän tarjoamasta sellaisesta. Olin irtisanoutunut edellisestä työstäni ja vietin kesääni totaalisen uupuneena. Varmana siitä, että jäisin jaksamisestani viimeistään psykologisissa testeissä kiinni, jos rekrytointiprosesseissa niin pitkälle pääsisin. Pari kuukautta mietin, mitä haluaisin elämässä tehdä. Jo aiemmin olin huonoina päivinä (joita oli riittänyt) haaveillut muoti- ja vaatealan töistä ja niihin valmistavista kursseista Euroopassa. Koska olin itse irtisanoutunut, minulle lankesi työttömyyskorvauksiin 3 kk karenssi. Halusin kuitenkin tehdä jotain. Menin Suomessa stailistikurssille, joka sopivasti alkoi "lomani" päätyttyä. Sen ensimmäisellä viikolla pääsimme muotinäytöksen takahuoneeseen työharjoitteluun. Se oli erilaisuudellaan terapiaa mielelleni ja sielulleni. Samalla tutustuin yhteen nykyisistä pääyhteistyökumppaneistani, joka pian vihjasi, että keikkoja voisi olla, mutta mieluiten toiminimen kautta laskutettuna. Alalla normaali käytäntö.
Samaan aikaan kaivoin mielestäni kaikki ne mietelmät ja haaveet yksityisasiakkaiden auttamisesta pukeutumiskysymyksissä ja mietin, voisiko se olla päätuotteeni itseäni markkinoidessa. Pian kerroin kampaajalleni, että pohdin personal shopper -yrityksen perustamista. Hän soitti minulle seuraavana päivänä ja kysyi: "Mulla ois sulla asiakas, otatko?" Hetken änkytettyäni vastasin: "Kyllä kiitos, otan."
Ilman tarkempia suunnitelmia, ilman rahoitusta. Itse asiassa - koko yritystä ei ollut edes paperilla karkeina suunnitelmina vielä olemassa. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mihin olin lähdössä. Välillä mietin, onko oikein vieläkään. :D (Enkä suosittele kenellekään lähteä yrittäjäpolulle näin.)
Sanon usein, että yrittäjyys on ennen kaikkea matka itseensä. Minään johtajana, ideoiden toteuttajana, ongelmien ratkaisijana, työntekijänä, asiakassuhteiden hoitajana. Minä ottamassa vastaan palautetta - ruusuja ja risuja. Minä keksimässä nopeasti uusia suuntia, jos aiemmat tuntuvat päätyvän umpikujaan. Minä selviämässä taloushuolien aiheuttamasta stressistä. Minä yksin vastuussa kaikesta - hyvässä ja pahassa.
Vähitellen se kaikkein ankarin ja vaativin pomo löytyikin joka aamu omasta peilistä katsomassa suoraan silmiin.
Jos yrittäjän elämä toisinaan vaatii ja varastaa energiaa, se myös palkitsee. Se tunne, kun saa itse suunnittelemastaan ja toteuttamastaan palvelusta ensimmäisen kerran hyvät palautteet ei unohdu koskaan. Se kaikki kiitos on vain minun! Polttoainetta, jolla jaksaa seuraavat hetket. Juuri se buusti, jonka joskus tarvitsee tuoteideoita suunnitellakseen - ja seuraavia asiakkaita himpun verran paremmin palvellaakseen. Vastapuolena on, että myös risut on kannettava itse. Totuus joskus satuttaa. Niissäkin hetkissä voi joko huutaa itselleen pää punaisena - tai päättää ottaa opiksi. Suosittelen jälkimmäistä.
Yrittäjyydellä voi rikastua, mutta lopulta vain harvalle käy niin. Suuri osa mikroyrittäjistä elää vain himpun toimeentulorajan yläpuolella. Sen minkä he mahdollisesti häviävät rahassa ja sen mukanaan tuomassa elintasossa, he voittavat elämän sisällössä. Myös minulle yksi tärkeimmistä tekijöistä yrittäjyydessä on se, että saan viettää aikaani, kehittää itseäni ja osaamistani, työskennellä minulle tärkeiden asioiden parissa. Itse asiassa teen lähes yksinomaan asioita, joista pidän ja jotka tuottavat mielihyvää. Poikkeuksena kirjanpito, jota en ole vieläkään ymmärtänyt ulkoistaa.
Yrittäjäkausi on ollut tärkein opettajani, kaikessa. Se on laittanut asioita tärkeysjärjestykseen. Auttanut minua tunnistamaan arvojani ja vahuuksiani. Heikkouksiakin, totta kai. Niihin on myös helppo puuttua, kun on itse vastuussa kaikesta. Ne kun ovat vain kehityskohteita. Samalla tavalla kuin uhat ovat asioita, jotka pitää ensin kohdata ja hyväksyä, sitten jotenkin joko kääntää vahvuuksiksi tai ottaa muuten haltuun. Ympäristön, maailman puheenaiheiden, trendien, yleisen mielipiteen seuraaminen on yrittäjälle erityisen tärkeää: silloin on mahdollisuus ennakoida muutoksia siinä sosio-ekonomisessa systeemissä, jossa toimii.
Juuri nyt tunnen yrittäjyyteni olevan jonkinlaisessa risteyskohdassa. Oppivuodet alkavat olla takana, oppirahojakin on maksettu. Vasta nyt tunnen oikeasti olevani valmis kääntämään katseeni siihen, mistä välillä tuntuu olevan vaikea puhua, mutta joka on lopulta olennaisinta yrittäjyydessä: rahaan. Minulla on koko ajan ollut useampia tukijalkoja ja parhaillani mietin, miten niitä päivitän. Mitä lähden kehittämään ja vahvistamaan? Tulisiko joistain luopua? Olisiko näköpiirissä aivan uusia? Miten kehitän tuotteitani ja toimintaani niin, että raha olisi jatkossa ystävä, tuki ja turva? Ei vain se, jonka perässä hädissäni juoksen.
Yrittäjyys kun on kuitenkin ennen kaikkea asenne. Suhtautumistapa itsensä ja maailman kehittämiseen. Se on halua yrittää ja onnistua, menestyä. Oppia virheistä, tahtoa nousta jaloilleen kerta toisensa jälkeen. Se on vilpitöntä halua tarjota asiakkaalle jotain sellaista tuotetta ja palvelua, josta uskoo hänen hyötyvän. Samalla kun elää ja toteuttaa omaa intohimoaan.(Ja toivoo, että joku maksaa siitä.)
Mitä yrittäjä tarvitsee menestyäkseen? Hyvän tuotteen. Ripauksen hulluutta, hurja määrä tahtoa ja sisua - ja uskoa. Asiakkaita ja sparraajia, vierellä kulkijoita, kuuntelijoita. Päälle vielä rutkasti onnea.
Oma yrittäjätarinani sai alkunsa mahdollisuudesta. Elämän tarjoamasta sellaisesta. Olin irtisanoutunut edellisestä työstäni ja vietin kesääni totaalisen uupuneena. Varmana siitä, että jäisin jaksamisestani viimeistään psykologisissa testeissä kiinni, jos rekrytointiprosesseissa niin pitkälle pääsisin. Pari kuukautta mietin, mitä haluaisin elämässä tehdä. Jo aiemmin olin huonoina päivinä (joita oli riittänyt) haaveillut muoti- ja vaatealan töistä ja niihin valmistavista kursseista Euroopassa. Koska olin itse irtisanoutunut, minulle lankesi työttömyyskorvauksiin 3 kk karenssi. Halusin kuitenkin tehdä jotain. Menin Suomessa stailistikurssille, joka sopivasti alkoi "lomani" päätyttyä. Sen ensimmäisellä viikolla pääsimme muotinäytöksen takahuoneeseen työharjoitteluun. Se oli erilaisuudellaan terapiaa mielelleni ja sielulleni. Samalla tutustuin yhteen nykyisistä pääyhteistyökumppaneistani, joka pian vihjasi, että keikkoja voisi olla, mutta mieluiten toiminimen kautta laskutettuna. Alalla normaali käytäntö.
Samaan aikaan kaivoin mielestäni kaikki ne mietelmät ja haaveet yksityisasiakkaiden auttamisesta pukeutumiskysymyksissä ja mietin, voisiko se olla päätuotteeni itseäni markkinoidessa. Pian kerroin kampaajalleni, että pohdin personal shopper -yrityksen perustamista. Hän soitti minulle seuraavana päivänä ja kysyi: "Mulla ois sulla asiakas, otatko?" Hetken änkytettyäni vastasin: "Kyllä kiitos, otan."
Ilman tarkempia suunnitelmia, ilman rahoitusta. Itse asiassa - koko yritystä ei ollut edes paperilla karkeina suunnitelmina vielä olemassa. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mihin olin lähdössä. Välillä mietin, onko oikein vieläkään. :D (Enkä suosittele kenellekään lähteä yrittäjäpolulle näin.)
Sanon usein, että yrittäjyys on ennen kaikkea matka itseensä. Minään johtajana, ideoiden toteuttajana, ongelmien ratkaisijana, työntekijänä, asiakassuhteiden hoitajana. Minä ottamassa vastaan palautetta - ruusuja ja risuja. Minä keksimässä nopeasti uusia suuntia, jos aiemmat tuntuvat päätyvän umpikujaan. Minä selviämässä taloushuolien aiheuttamasta stressistä. Minä yksin vastuussa kaikesta - hyvässä ja pahassa.
Vähitellen se kaikkein ankarin ja vaativin pomo löytyikin joka aamu omasta peilistä katsomassa suoraan silmiin.
Jos yrittäjän elämä toisinaan vaatii ja varastaa energiaa, se myös palkitsee. Se tunne, kun saa itse suunnittelemastaan ja toteuttamastaan palvelusta ensimmäisen kerran hyvät palautteet ei unohdu koskaan. Se kaikki kiitos on vain minun! Polttoainetta, jolla jaksaa seuraavat hetket. Juuri se buusti, jonka joskus tarvitsee tuoteideoita suunnitellakseen - ja seuraavia asiakkaita himpun verran paremmin palvellaakseen. Vastapuolena on, että myös risut on kannettava itse. Totuus joskus satuttaa. Niissäkin hetkissä voi joko huutaa itselleen pää punaisena - tai päättää ottaa opiksi. Suosittelen jälkimmäistä.
Yrittäjyydellä voi rikastua, mutta lopulta vain harvalle käy niin. Suuri osa mikroyrittäjistä elää vain himpun toimeentulorajan yläpuolella. Sen minkä he mahdollisesti häviävät rahassa ja sen mukanaan tuomassa elintasossa, he voittavat elämän sisällössä. Myös minulle yksi tärkeimmistä tekijöistä yrittäjyydessä on se, että saan viettää aikaani, kehittää itseäni ja osaamistani, työskennellä minulle tärkeiden asioiden parissa. Itse asiassa teen lähes yksinomaan asioita, joista pidän ja jotka tuottavat mielihyvää. Poikkeuksena kirjanpito, jota en ole vieläkään ymmärtänyt ulkoistaa.
Yrittäjäkausi on ollut tärkein opettajani, kaikessa. Se on laittanut asioita tärkeysjärjestykseen. Auttanut minua tunnistamaan arvojani ja vahuuksiani. Heikkouksiakin, totta kai. Niihin on myös helppo puuttua, kun on itse vastuussa kaikesta. Ne kun ovat vain kehityskohteita. Samalla tavalla kuin uhat ovat asioita, jotka pitää ensin kohdata ja hyväksyä, sitten jotenkin joko kääntää vahvuuksiksi tai ottaa muuten haltuun. Ympäristön, maailman puheenaiheiden, trendien, yleisen mielipiteen seuraaminen on yrittäjälle erityisen tärkeää: silloin on mahdollisuus ennakoida muutoksia siinä sosio-ekonomisessa systeemissä, jossa toimii.
Juuri nyt tunnen yrittäjyyteni olevan jonkinlaisessa risteyskohdassa. Oppivuodet alkavat olla takana, oppirahojakin on maksettu. Vasta nyt tunnen oikeasti olevani valmis kääntämään katseeni siihen, mistä välillä tuntuu olevan vaikea puhua, mutta joka on lopulta olennaisinta yrittäjyydessä: rahaan. Minulla on koko ajan ollut useampia tukijalkoja ja parhaillani mietin, miten niitä päivitän. Mitä lähden kehittämään ja vahvistamaan? Tulisiko joistain luopua? Olisiko näköpiirissä aivan uusia? Miten kehitän tuotteitani ja toimintaani niin, että raha olisi jatkossa ystävä, tuki ja turva? Ei vain se, jonka perässä hädissäni juoksen.
Yrittäjyys kun on kuitenkin ennen kaikkea asenne. Suhtautumistapa itsensä ja maailman kehittämiseen. Se on halua yrittää ja onnistua, menestyä. Oppia virheistä, tahtoa nousta jaloilleen kerta toisensa jälkeen. Se on vilpitöntä halua tarjota asiakkaalle jotain sellaista tuotetta ja palvelua, josta uskoo hänen hyötyvän. Samalla kun elää ja toteuttaa omaa intohimoaan.(Ja toivoo, että joku maksaa siitä.)
Mitä yrittäjä tarvitsee menestyäkseen? Hyvän tuotteen. Ripauksen hulluutta, hurja määrä tahtoa ja sisua - ja uskoa. Asiakkaita ja sparraajia, vierellä kulkijoita, kuuntelijoita. Päälle vielä rutkasti onnea.
Kommentit