Nainen ja helmikorvakorut
Taidan vähän liiankin hyvin olla sisäistänyt omat toitotukseni siitä, kuinka oma tyylimme kumpuaa sisimmästämme ja kuinka se ilmenee siinä, miten kannamme vaatteitamme. Tai sitten vain huomaan, että en vain puhu, toteutan sitä itse. En ole helmikoruihmisiä, en oikeastaan ole koruihmisiä. Helmikorvikset minulla on ja tänään ne laitoin. Ajattelin, että ne sopisivat tilaisuuden henkeen. Vain huomatakseni, että hetki toisensa jälkeen mieleeni palasi ajatus, että en pidä niistä. Onnistuin ehkä olemaan räpläämättä niitä, mutta en tuntenut oloani hyväksi. Joskus se voi olla pienestä kiinni...
Ja miten nuo pienet jutut korvissani saivat itseni tuntemaan tädiksi, liian vanhaksi kiertämään edes työn merkeissä Vilassa tai H&M:ssä. Ne muuttivat uniformuni - koko mustan asun - viralliseksi ja tylsäksi. Saivat mokomat minut kuvittelemaan itseni jakkuun pukeutuneena, vaikka tosiasiassa päälläni oli joustava paitapusero. Eivät millään lailla saaneet päätäni kohoamaan väsymyksen iskettyä tai selkääni suortumaan päivän kuluessa.
Eikä kyse ole kuin omista mielikuvistani itsestäni ja tyylistäni. Ei edes helmikorvakoruista.
Kommentit
Minullekin korvakorut ovat muuten aika tärkeä tekijä asussa, vaikka ovatkin pienet ja ehkä moni ei niitä edes huomaa. Ja alaston olo on, jos korvakorut unohtuvat kokonaan ;)