Voisinpa pukeutua kuin...

Minulla on meneillään "haluan näyttää, elää ja olla kuin Carrie" -kausi. Näitä on ollut ennenkin. Tämä tunne on vain poikkeuksellisen vahva. Erityisesti, haluaisin pukeutua niin kuin Carrie. Olen katsonut sarjan 6. tuotantokauden jaksoja, niitä viimeista kahta Pariisi-jaksoa melkein hidastettuna ja tallentanut mieleeni kaikki asukokonaisuudet. Siinä vaiheessa tiedän olevani friikahtanut, kun pystyn keskustelemaan suunnittelijaystäväni kanssa "se mekko, joka Carriella oli kun..."-tasolla. Hänkin on tainnut katsoa jaksoja muutamaan kertaan. Onneksi. Että en ole ainoa. :)

Toinen Sex and the City -elokuva oli visuaalisesti upea ja visuaalista elämystä meninkin hakemaan. Juoni - siitä varmaan voisi olla montaa mieltä, mutta muistan nauraneeni lähes koko ajan. Piilovitsejä, pientä ironiaa, tilannekomiikkaa. Sellaisesta huumorista pidän.

Erityisesti mieleeni jäivät erilaiset maximekot. Ne laahukselliset, joita Carrie käytti kotonaan. Miten kuningatar-olo siitä tulisikaan, jos liihottelisin kotona aina silkkimekossa, jossa on laahus? Yksi maximekko on päässyt aktiiviseen arkikäyttöön elokuvan innoittamana. Rakastan sitä ja tunnetta, kun mekko liehuu tuulessa...

Tällä hetkellä mielessäni on kolme mekkoa. Se, kun Carrie on lähdössä viimeiselle illalliselle ennen Pariisin koneeseen lähtöä tyttöjen kanssa. Se oranssi ihanuus, joka hehkui kilpaa aavikon hiekan kanssa. Ja ne viimeiset, tämän toisen elokuvan lopussa, joista en löydä kuvia...

Onhan ihan sallittua välillä elää haavemaailmassa, onhan...? :)