Outoja kesäfiiliksiä...

En ole kesäihminen ja se harmittaa minua. Paljon. En nauti kuumuudesta, hikoilusta. Kun olisi hieman viileämpää, olisi kaapissakin taas enemmän päälle pantavaa. Muistan sen yhden kesän. Kun olin nuori. Kävin kesätöissä ja sen jälkeen aina ystävien kanssa johonkin jäätelölle, salaatille, lasilliselle. Käveltiin pitkin rantoja, flirttailtiin, oltiin vapaita. Sellaiseen kesäfiilikseen en ole sittemmin päässyt. Nyt minusta tuntuu, että alan jo luovuttaa...

Mutta yritän löytää nautintoa jostakin: pienestä parvekepuutarahastani, joka ei ihme kyllä ole vielä kuihtunut, mahdollisuudesta vihdoin nukkua ikkunat ja vaikka parvekkeen ovi auki, meren tuoksusta, mansikoista, aamukahvista parvekkeella... ja tuulesta.

Tämä on ihmeellinen kesä. En sisusta. Ei ole mitään sisustettavaa. Siis sellaista pakonomaista tunnetta vaihtaa huonekalujen paikkaa, väriä tai tyyliä. Edelleen tunnen melkein pahkatuvani aina kun tulen kotiin. Niin rakas paikka tämä minulle on. Outo tunne sekin. Edelleen. Vaikka onkin sotkuinen. Neulat ja kankaat ovat ottaneet vallan, melkein jokaisen nuken päällä on jokin luomus. Ja osin niiden takia en kesää pääse viettämään niin kuin haluaisin.

Tauko blogimaailmasta teki myös hyvää. Vielä en tiedä, kuinka aktiiviseksi jälleen ryhdyn. Lupaamani juhlinta taitaa kuitenkin siirtyä vielä hetken. Mennään fiiliksen mukaan. Kuten myös vaatevalinnoissa aamuisin. Pari viimeistä päivää on tuo fuksian punainen, talven alesta ostettu Vilan mekko ollut pelastus. Mukava, kevyt ja tyylikäs. Kun vanhemmat rouvat pysähtyvät ja kehuvat ulkonäköäni, olen todella otettu. Tiedän, kuinka vaikeaa se meille suomalaisille on. Tuon kanssa puin vaaleanpunaisen Furlan laukun ja mustat korkokengät.

Ehkä tämä kesä on vielä pelastettavissa... Aurinkoa ja ihania kesäpäiviä kaikille! :)