Perusvaatekaappi -pukeutumisfilosofian pohdintaa
Oma pukeutumisfilosofiani perustuu pitkälti perusvaatekaappiin. Ajatukseen, että kun minulla on tietty määrä perusvaatteita, minulla on aina "jotain, jota laittaa päälle". Virheostokset vähenevät, kun minulla on myös aina "jotain, johon yhdistää" uusia hankintoja.
Kaapistani siis - ainakin pitäisi - löytyä x kpl eri värisiä t-paitoja, toppeja ja neuletakkeja, mustia ja beigejä (tai jotain muuta perusväriä edustavaa) hameita, housuja ja mekkoja. Perusvaatteiden ostaminen on useinmiten tylsää. Olen ehkä jo aiemminkin maininnut, kuinka mielestäni musta t-paita pitäisi saada kaupan päälle. Mutta näiden vaatekappaleiden hankkiminen on myös palkitsevaa. Sen huomaa viimeistään sitten, kun niitä ei ole: mustiin t-paitoihin on tullut reikiä tai ne ovat kulahtaneet tai valkoinen toppi on enemmän harmaa kuin valkoinen - ja se osuus kaapistani, jota minun ei kuuluisi miettiä, aiheuttaakin suurta päänvaivaa.
Tähän filosofiaan minut on johdattanut käytäntö. Ennen ostin kokonaisuuksia vain huomatakseni, että tulin aina kaupungilta mukanani mustat suorat housut. Lopulta kaapistani löytyi 15 paria mustia suoria housuja. Vähemmälläkin olisin kai selvinnyt. Etenkin kun ne kaikki olivat villasekoitetta ja reidestä alas asti suoraa mallia. Lopulta ymmärsin, että voin hyvin käyttää rahani pelkkien mielenkiintoisten yläosien hankkimiseen.
Tosin uskon myös siihen, että perusvaatekaapin täytyy olla riittävän laaja. Ettei ainakaan viikkoon tarvitse miettiä pesemisiä ja silittämisiä. Ihan yhdellä parilla mustia housuja ja t-paidalla ei siis taida selvitä...
Perusvaatteiden pitäisi mielestäni olla sellaisia, että voin päättää - vaikka keskellä Tammikuuta ja alennusmyyntien loppurutistusta - että lähden nyt niitä ostamaan. Tässä onkin filosofian kompastuskivi. Meillä Suomessa. Niitä perusvaatteita ei ole. Niitä tulee ja menee samaan tahtiin kuin vaaleanpunaisia nahkamekkoja tai maximekkoja, trendien mukaan. Sen sijaan, että voisin kävellä yhteen liikkeeseen ja päivittää sieltä kaikki t-paidat, topit ja neuletakit kerralla, joudunkin shoppailemaan useassa liikkeessä ja toteamaan lopulta, että koska tänä keväänä ei - muka - vaaleanpunainen ole trendikäs, en löydä vaaleanpunaista t-paitaa mistään...
On ikävä Milanon Corso Vittoria Emanuele II varrella sijaitsevaa paitaliikettä. Jossa on siis pelkästään paitoja ja puseroita. Ja sitä toista, joka on täynnä ballerinoja. Desiqualin Pariisin liikkeessä on supervärikkäiden ja -kirjavien tavaramerkkiluomusten vieressä rivi yksivärisiä t-paitoja ja toppeja, koska todennäköisesti sellaista asiakas vaatteiden rinnalle kaipaa. Tavaratalossa puolestaan on osasto vain kashmir-neuleille.
Onhan meillä. H&M. Entä, jos en aina haluaisi - vaikka tunnustan H&M:n t-paidat ja topit yllättävän hyviksi - ostaa sieltä? Tuntuu, että ei ole vaihtoehtoja. Sen jälkeen, kun Zarakin on kaventanut erivärisiä neulepaitoja ja -takkeja käsittäneen hyllynsä kolmasosaan ja vaihtanut laadun siihen kehnompaan. Vero Modan ja Vilan valikoimat ovat myös melko hyviä, mutta tämän kevään värisävyt ihmetyttävät. Lyhytselkäisenä minulla olisi tarvetta myös lyhyemmille versioille. Filippa K:n ovat puolestaan yksinkertaisesti liian kalliita, kun tarve on viidelle ehkä jopa useammalle uudelle t-paidalle kerralla. Ja nekin kulahtavat, kokemusta on, yllättävän nopeasti. InWearin paitoja minulla on ikävä. Niitä ei tällä hetkellä tunnu saavan mistään ennen kuin uusi liike avautuu maaliskuussa. Stockalla oli kokonaista yksi malli, sekin vesiputouskauluksella varustettu eli ei millään teorialla perusvaatteeksi luokiteltava.
Se ainoa vaaleapunainen t-paitani on ainakin viisi vuotta vanha - liian pieni, kulahtanut mutta hyvin palvellut. Jos sen rippeistä kuitenkin saisi vielä vähän ammennettua energiaa...
Kaapistani siis - ainakin pitäisi - löytyä x kpl eri värisiä t-paitoja, toppeja ja neuletakkeja, mustia ja beigejä (tai jotain muuta perusväriä edustavaa) hameita, housuja ja mekkoja. Perusvaatteiden ostaminen on useinmiten tylsää. Olen ehkä jo aiemminkin maininnut, kuinka mielestäni musta t-paita pitäisi saada kaupan päälle. Mutta näiden vaatekappaleiden hankkiminen on myös palkitsevaa. Sen huomaa viimeistään sitten, kun niitä ei ole: mustiin t-paitoihin on tullut reikiä tai ne ovat kulahtaneet tai valkoinen toppi on enemmän harmaa kuin valkoinen - ja se osuus kaapistani, jota minun ei kuuluisi miettiä, aiheuttaakin suurta päänvaivaa.
Tähän filosofiaan minut on johdattanut käytäntö. Ennen ostin kokonaisuuksia vain huomatakseni, että tulin aina kaupungilta mukanani mustat suorat housut. Lopulta kaapistani löytyi 15 paria mustia suoria housuja. Vähemmälläkin olisin kai selvinnyt. Etenkin kun ne kaikki olivat villasekoitetta ja reidestä alas asti suoraa mallia. Lopulta ymmärsin, että voin hyvin käyttää rahani pelkkien mielenkiintoisten yläosien hankkimiseen.
Tosin uskon myös siihen, että perusvaatekaapin täytyy olla riittävän laaja. Ettei ainakaan viikkoon tarvitse miettiä pesemisiä ja silittämisiä. Ihan yhdellä parilla mustia housuja ja t-paidalla ei siis taida selvitä...
Perusvaatteiden pitäisi mielestäni olla sellaisia, että voin päättää - vaikka keskellä Tammikuuta ja alennusmyyntien loppurutistusta - että lähden nyt niitä ostamaan. Tässä onkin filosofian kompastuskivi. Meillä Suomessa. Niitä perusvaatteita ei ole. Niitä tulee ja menee samaan tahtiin kuin vaaleanpunaisia nahkamekkoja tai maximekkoja, trendien mukaan. Sen sijaan, että voisin kävellä yhteen liikkeeseen ja päivittää sieltä kaikki t-paidat, topit ja neuletakit kerralla, joudunkin shoppailemaan useassa liikkeessä ja toteamaan lopulta, että koska tänä keväänä ei - muka - vaaleanpunainen ole trendikäs, en löydä vaaleanpunaista t-paitaa mistään...
Kaipaan vaaleanpunaista, sellaista hailakkaa ja kylmää, erityisesti näin kevättalvella.
Kun aurinko silloin tällöin jo näyttäytyy.
Useimmat mustat asut kirkastuvat silmissä, tulee kevään tuntua.
On ikävä Milanon Corso Vittoria Emanuele II varrella sijaitsevaa paitaliikettä. Jossa on siis pelkästään paitoja ja puseroita. Ja sitä toista, joka on täynnä ballerinoja. Desiqualin Pariisin liikkeessä on supervärikkäiden ja -kirjavien tavaramerkkiluomusten vieressä rivi yksivärisiä t-paitoja ja toppeja, koska todennäköisesti sellaista asiakas vaatteiden rinnalle kaipaa. Tavaratalossa puolestaan on osasto vain kashmir-neuleille.
Onhan meillä. H&M. Entä, jos en aina haluaisi - vaikka tunnustan H&M:n t-paidat ja topit yllättävän hyviksi - ostaa sieltä? Tuntuu, että ei ole vaihtoehtoja. Sen jälkeen, kun Zarakin on kaventanut erivärisiä neulepaitoja ja -takkeja käsittäneen hyllynsä kolmasosaan ja vaihtanut laadun siihen kehnompaan. Vero Modan ja Vilan valikoimat ovat myös melko hyviä, mutta tämän kevään värisävyt ihmetyttävät. Lyhytselkäisenä minulla olisi tarvetta myös lyhyemmille versioille. Filippa K:n ovat puolestaan yksinkertaisesti liian kalliita, kun tarve on viidelle ehkä jopa useammalle uudelle t-paidalle kerralla. Ja nekin kulahtavat, kokemusta on, yllättävän nopeasti. InWearin paitoja minulla on ikävä. Niitä ei tällä hetkellä tunnu saavan mistään ennen kuin uusi liike avautuu maaliskuussa. Stockalla oli kokonaista yksi malli, sekin vesiputouskauluksella varustettu eli ei millään teorialla perusvaatteeksi luokiteltava.
Se ainoa vaaleapunainen t-paitani on ainakin viisi vuotta vanha - liian pieni, kulahtanut mutta hyvin palvellut. Jos sen rippeistä kuitenkin saisi vielä vähän ammennettua energiaa...
Kommentit