Yksinkertaistamisen ihanuudesta

Minulla on meneillään yksinkertaistamisen kausi. Haluaisin kovin vedellä mutkia suoriksi. Kiteyttää ja suoraviivaistaa ajatteluani - ja myös toimintaani. Kysyä vain kolmen sanan kysymyksiä. Tai tiivistää ajatteluani viiden sanan lauseiksi, kahden lauseen virkkeiksi. Piirtää koko liiketoimintani yhdeksi kukaksi. Kiteyttää koko liiketoiminnan suunnitelma 10 askeleiseksi portaikoksi.

Yksinkertaistamisen kautta mielen kaaos helpottuu. Elämä näyttää hallittavammalta, askeleet pienemmiltä, moni tavoite saavutettavissa olevalta. Asioista tulee järkeenkäyviä ja ymmärrettäviä. Mahdollisia. Jotkut näyttäytyvät jopa helppoina, itsestäänselvinä: "Eihän se niin vaikeaa voi olla."

Kun puhutaan yksinkertaistamisesta elämänhallinnassa tai bisneselämässä, itsestä tuntuu usein naiivilta. Kuinka paljon teen hallaa bisnesajattelulle, jos tiivistän sitä vähän. Tai oman elämäni ajattelulle; mitä jätän huomioimatta? Molemmat kuitenkin ovat monisyisiä ja niin, ongelmia täynnä. Itsekin tuhansia tunteja molempien pohditaan käyttäneenä, vivahteita analysoineena ja raportoineena. Yrittäen löytää neulaa heinäsuovasta. Keksiä jonkin piilossa maanneen nanokokoisen pointin, joka ratkaisee koko yhtälön ja jonka ansiosta maailmaan saadaan rauha. Tai ainakin omaan mieleen.

Ja kuitenkin, loppujen lopuksi, kolme pientä kysymystä oman itsensä ja elämänsä ajattelussa vie jo pitkälle:

1. Kuka minä olen? 
2. Mitä minä haluan?
3. Mikä on minulle tärkeää?

Minkä tahansa bisneksen taas pitäisi perustua seuraaviin ajatuksiin:

1. Kannattaa myydä kalliilla, ostaa halvalla.
2. Myynti on ratkaisujen tarjoamista ongelmiin.
3. Asiakaslähtöisyys on asiakkaiden kohtaamista (siellä missä he ovat).

Ja jos vielä mietin omaa työelämääni ja tyytyväisyyttäni siinä voin kysyä itseltäni:

1. Teenkö oikeita asioita?
2. Teenkö oikeita asioita oikealla tavalla?
3. Teenkö oikeita asioita oikeiden ihmisten kanssa?

Ja jotta kehitys ei pysähtyisi, voisi tyytyväisyyden
tilassa lisäksi kysyä: missä haluan tulla paremmaksi?

Kun puheesta jättää pois hienot korulauseet, että-jotta-koska-kun-jos-mahdollista-epäröinnit, vaikeasti ymmärrettävät sanat, elämä alkaa näyttäytyä hyvin yksinkertaisena. Samalla puheesta (tai ajattelusta) tulee hyvin voimallista ja vaikuttavaa, asioiden merkityksellisyyttä korostavaa. Eteenpäin vievää.

Jospa elämän hienous perustuukin sen yksinkertaisuuteen? Siitä huolimatta, että se on monisyistä ja vivahteikasta. Onni lepää niissä pienissä hetkissä, jotka kulloinkin saavat meille hymyn huulille. Tai tuo meille hetkellisen armon vieden meidät olemisen olotilaan. Oivalluksen siemenissä. 

"Aamulla herään, illalla menen nukkumaan. Siinä välissä on vain täydellisiä hetkiä, jotka seuraavat toinen toisiaan."