Intuitiivisestä kirjoittamisesta

Ihmiselle, joka on enemmän tai vähemmän kirjoittanut aina, on suuri ilo, että siihen saa jonkin uuden näkökulman. Vaikka en ole koskaan - enkä vieläkään - ajatellut itseäni kirjoittajana. Enemmänkin  pidän itseäni ajattelijana ja kokijana, joka usein purkaa ajatuksiaan ja tuntojaan tekstiksi. Se kun on minulle puhumisen lisäksi luonteva keino. Lähes aina kirjoittaessani on kuitenkin ollut ajatuksena, että joku muukin saattaa lukea tekstejäni. Vaikka haluan olla avoin ja rehellinen, väkisinkin ajatus siitä, että teksti tulee luetuksi vaikuttaa sen sisältöön.

Kuluneen kesän aikana olen tutustunut intuitiiviseen kirjoittamiseen. Sen myötä olen pitkästä aikaa kirjoittanut käsin. Ihan oikealla kynällä! Siitä on tullut tärkeä mielen ja itsensä hoitamisen keino. Kesän ajan olen nauttinut aamukahvini parvekkeella. Siinä samalla on tullut luettua ja kirjoitettua paljon. Muistikirja kulkee melkein kaikkialle mukanani, etenkin meren rantaan  Nyt en kuitenkaan ole raapustanut kirjaani itsetutkiskelussani ehkä ominaisempia listoja tai mindmappeja vaan todella kirjoittanut.

Omien ajatusten ja tuntojen kirjoittamista suositellaan hyvin monesta eri syystä. Se auttaa  mielen järjestämisessä, kokemusten tutkailussa, tuntemuksien purussa ja asioiden jäsentämisessä. Säännöllinen, n. 10-15 minuuttinen kirjoittaminen on eräs hoitokeino ahdistukseen ja masennukseen. Se on hyvin terapeuttista: asiat eivät jää samalla tavalla päähän pyörimään, kun ne on laitettu paperille. Kirjoittaminen on myös turvallinen tapa tarkastella etenkin negatiivisia tunteita ja ajatuksia, jotka helposti alkavat muuten elää omaa elämäänsä.

Intuitiivisessa kirjoittamisessa ajattelua ja kirjoittamista ohjataan vähän jos lainkaan. Siksi se on hyvin sallivaa ja armollista. Sen myötä voi todella löytää uusia näkökulmia, joita ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi.

Tarkoituksena on, että kirjoitetaan tietystä aiheesta mitä mieleen sattuu nousemaan. Aihe voi sisältää kysymyksen tai vain otsikon. Kirjoitettaessa kieliopilla, oikeinkirjoituksella tai käsialalla ei ole mitään merkitystä. Paperille laitetaan kaikki ne asiat, jotka ajatuksiin asti piirtyvät. Joskus ne voivat vähitellen viedä kauemmaksikin alkuperäisestä aiheesta vihjaten, että jokin muu teema on itselle tällä hetkellä merkityksellisempi. Tärkeää on tiedostaa, että kukaan muu kuin kirjoittaja itse ei tule tekstiä lukemaan. Se vapauttaa ajattelun ja sovinnaisuuden kahleista: on turvallista kirjoittaa sellaisetkin ajatukset, jotka muuten eivät ehkä kestä päivänvaloa. Tunteetkin voi kuvailla juuri niin rajuina tai hempeinä kuin ne mielessä asuvat.

Elämäntaitokirjat - ja netti - on täynnä intuitiiviseen kirjoittamiseen sopivia aiheita ja kysymyksiä. Sen ympärille on rakennettu nettikursseja. Itse osallistuin kesällä Katri Syvärisen "Kirjoita kevyempi kesä" -verkkokurssille, jonka myötä intuitiivisen kirjoittamisen hetket tulivat osaksi päiviäni. Lähes rutiiiniksi. Kun joku toinen on laatinut kysymykset ja päättänyt aiheet, joista kirjoitetaan, tulee pohdittua sellaisiakin teemoja, joita muuten ei huomioisi. Se taas tuottaa uusia näkökulmia omaan itseensä ja elämään.

Aina en tarvitse edes aihetta: vaikka kirjoittaisin vain säästä, huomaan stressin vähenevän, mielialan paranevan ja olon keventyvän. Kirjoituksiini en niinkään kuvaile sitä, mitä on tapahtunut. Enemmänkin tutkailen juuri tuntemuksiani. Saatan myös kirjoittamalla purkaa mielen painolasteja. Vihaisena, pettyneenä ja surullisena kirjoitettaessa tekstissä ei välttämättä ole mitään järkeä. Eikä tarvitsekaan olla. Kunhan olo paranee. Toisaalta esim. tulevaisuuskuvia luotaessa on mieleni sopukoista noussut useita sellaisia unelmakuvia, joista tietoinen mieleni on ollut ihan tietämätön. Sellainen on mm. puuomakotitalo kaukana Helsingin sykkeestä.

Vuosi sitten matkailin yksin Italiassa, Comojärvellä. Silloin kävin ensimmäisenä aamuna Bellagiossa ostamassa itselleni muistikirjan. Siitä ja kirjoittamisesta tuli minulle tärkeä matkakumppani paikassa, jossa yksin matkustaviin naisiin ei oikein osattu suhtautua. Oli ihana hakeutua oliivipuun juurelle, tilata lasi oikeasti kylmää proseccoa ja kirjoittaa kaikesta siitä, mitä oli nähnyt - ja mitä tunsi. Tuo muistikirja on ollut intuitiivisen kirjoittamisen alustana ja se on kohta täysi. Toistaiseksi en ole uskaltanut lukea, mitä kaikkea se pitää sisällään. Tunteiden kirjo ja siten myös kirjoitusten kirjo on vuoden aikana ollut valtava.

Intuitiivisen kirjoittamisen myötä itsellä on aina keskustelukumppani ja kuuntelija mukana. Ystävä, jolla on varmasti aikaa juuri silloin, kun on tarve. Taho, joka ei arvostele, moiti, vähättele eikä juorua. Tukee ja on läsnä. Kirjoittamisen hyödyt huomaan hyvin nopeasti, kun vain otan kynän käteeni (tietokoneella en pääse samaan fiilikseen). Kepeytenä mielessä, vapautena kehossa. Suosittelen.