Kenkäblogi II: korkokengän anatomiasta

Korkokengälläkin on anatomiansa. Syynsä siihen, miksi jotkut kengät tuntuvat paremmilta ja miksi toisilla on helpompi kävellä. Oma oppini pohjautuu ensisijaisesti kokemukseen. Käytän paljon korkokenkiä, ihan arjessa. Olen käyttänyt jo 15 vuotta. Sitä ennen minulla oli korkofobia: ajattelin, että minusta tulee 170 senttisenä liian pitkä ja/tai kompuroin niillä.

Kengät, jotka valitsen juhliin, joissa on odotettavissa paljon tanssia - mutta en välttämättä kaupunkikävelylle. Lesti loistava, korko ihana (vaikkei kävelylenkkiin sopiva) ja päkiätyyny helpottaa... Love them! 

Muistan sen kesän, kun päätin opetella kävelemään korkokengillä. Olin Ril'sin liikkeessä töissä ja minusta kuului ehdottomasti asiaan, että töissä ollaan korkokengillä. Liikkeen lattia oli silloin pientä mosaiikkikiveä eli hyvin joustamaton ja päkiöille armoton. Lämpötilatkaan eivät olleet puolellani: kesä oli kuuma. Upotin jalkani joka ilta kylmään jalkakylpyyn. Olin silloin täysin tietämätön siitä, että lopulta kuuma jalkakylpy olisi ollut rentouttavampi. Sen sijaan opin nopeasti, että jalat jaksavat paremmin, jos vaikka 3h välein vaihtaa kenkiä - vaikka vain toisenlaisiin korkokenkiin - ja jos välillä ottaa kengät yksinkertaisesti pois jalasta ja kipristelee varpaita. Niin ja että paikallaan seisominen on pahempaa kuin käveleminen.

Kengät, jotka on ostettu bisnesvaatteen sijaan - ovat ihanan näköiset, mutta niillä ei voi kävellä eikä oikein edes seistä. Suurin ongelma on kangas-tekonahka -yhdistelmä. Platform hieman hepottaa päkiöiden työtä. Silti puen nämä juhliin. :)

Ensimmäinen totuus: kaikki koroilla kävelevät kompuroivat joskus. Allekirjoittanut yllättävän usein. Kiitos löysien nilkkojeni ja korkean jalkapöytäni. Jos kompuroit, ei auta kuin nousta ylös, syyttää asfaltin kuntoa ja jatkaa hymyillen matkaa. :)

Toinen totuus - ja ehkä vielä lohduttavampi: kaikkia korkokenkiä käyttäviä sattuu joskus!!! Paljon!!! Katsokaa kaupungilla ympärillenne. Näette tuskaisia kasvoja, tönkköä ja varovaista kävelytyyliä. Erityisesti ilta-aikaan eli kun on oltu samoilla kengillä koko päivä ja ollaan matkalla kotiin. Aina kun näen jonkun, joka selvästi varoo päkiöitään, minua hymyilyttää. Sekä myötätunnosta että helpotuksesta: en ole ainoa.

Kolmas totuus: jos korkokenkä tuntuu heti superhyvältä, pitäisi herätyskellojen soida. Silloin se voi olla liian iso muokkautuessaan ja muuttuu siis epämukavaksi vanhetessaan. Parasta on, kun saa kengän muotoutumaan juuri oman jalan mukaiseksi.  

n. 5 vuotta sitten ostin upeat talvisaappaat, jotka myi minulle itse Mr. Tarsala. Sain silloin kaupanpäälle lähes tunnin mittaisen oppitunnin koron anatomiasta: syistä, miksi jollain korkotyypillä ja -kengällä jaksaa paremmin. Tuolla tiedolla porskutan edelleen. Harmittaa vain, että kyseiset saappaat ovat jo mennyttä. Ne istuivat sekä lestiltään, että varreltaan täydellisesti. Ja niillä jaksoi, vaikka korot olivat kapeat. Stiletot siis.

Kenkä, joka on hyvännäköinen, mutta... korko asettaa - minulla - painon liikaa
päkiälle ja kangasmateriaali tukee  liian vähän askellusta

Opin, että minulle paras korkomalli on sellainen, jossa korko lähtee keskeltä kantapäätä. Silloin voin kävellä aivan tavallisesti ja voin luottaa siihen, että en huoju. Toinen korkotyyppi on se, jossa korko lähtee suoraan jatkona akillesjänteestä: silloin painoa tulee minulla liikaa päkiälle. Kolmas on ns. buutsikorko, jossa koron painopiste asettuu kantapään sisäreunaan. Sillä kompuroin toistuvasti, koska korko alkaa liian myöhään ja minusta tuntuu, että astun ensin tyhjään.

Esimerkki eteenpäin kallistuvasta korosta, joka ei minulle niin sovi, vaikka ei ihan  buutsikorosta olekaan kyse.

Kävelytyyliini sopii erityisesti kapea korko: tolppakorolla on vaikeampi kävellä kanta edellä ja silloin minusta tuntuu siltä, että nilkkani on vaarassa. Etenkin, jos korko on 9-10 cm korkea. Nyttemmin olen tosin huomannut, että kyse on paljon myös tottumuksesta. 

Tolppakorot, joilla olen opetellut kävelemään. Mutta ovat mukavat: kiitos lenkkiraudan ja päkiätyynyn.

"Muutamia vinkkejä" korkokenkämaailmaan:

• Jokainen voi oppia kävelemään koroilla, jos haluaa. Kyse on tahdosta ja ehkä myös epämukavuuden jonkinasteisesta sietämisestä. Korkokengissä kiteytyy mielestäni parhaiten ajatus "kauneuden takia täytyy kärsiä".
• Jo pieni korko tekee hyvää ryhdille - ja kannamme silloin myös vaatteitamme paremmin = olemme tyylikkäämpiä
• Täysnahkainen - siis sisältä ja päältä, ei välttämättä pohjasta - on mukavampi, koska se muokkautuu oman jalan mukaiseksi, mutta harvoin löystyy liikaa. Jos kenkä on on sisältä tekonahkaa, se on kova ja ikävä. Pitkään.
• Lenkkirauta on korkokengän tärkein ominaisuus ja sen tärkeys korostuu koron korkeuden lisääntyessä. Se on metallinen osio jalkakaaren kohdalla, joka pitää koron paikoillaan. Mitä tukevampi lenkkirauta on, sen tukevampi korkokenkä on. Jos tuntuu siltä, että korko "lähtee alta" eli se liikkuu edes-takais-suunnassa, todennäköisesti lenkkirauta on hajonnut. Suutari voi sen korjata. Edullisimmissa kengissä minun tekee monesti mieli käydä korjauttamassa lenkkirauta heti alkuunsa. Myös olosuhteet vaikuttavat sen kestävyyteen. Talvikengissä se rikkoontuu paljon helpommin kuin kesäkengissä.
• Ostettaessa korkokengän (ollessaan täysnahkaa) täytyy olla sen verran napakka, että jalka ei pääse tekemään edes-takaisin -liikettä sen sisällä. Jos kenkä tuntuu aluksi tiukalta, kannattaa miettiä, onko kyse leveys- vai pituussuuntaisesta. Nahkakenkä antaa kyllä leveyssuunnassa huomattavasti periksi, mutta ei  toki pituudesta.
• Jos taas tuntuu, että korkokenkä heiluu sivuttaissuunnassa, on korko joko liian korkea - eli nilkka ja varpaat eivät jaksa kannattaa koko kroppaa - tai sitten lenkkirauta ei jaksa pitää korkoa paikallaan.
• Hyvissä korkokengissä on nykyään sisäänrakennetut päkiätyynyt. Monissa myös kantapäätyynyt. Ne pehmittävät askelta.
• Platform-pohja, kuten myös ohutkin kumipohja vaimentaa iskua päkiälle niin, että kipua syntyy huomattavasti vähemmän. 
• Geelityynyt ovat nykyään naisen parhaita ystäviä.  Muista laittaa ne ennen kuin sattuu...  Geelityyny pitää myös jalkaa paikoillaan, jolloin rasitusta päkiälle edes-takais -liikkeestä syntyy vähemmän. Läpinäkyvinä sopivat hyvin käytettäksi sandaalienkin kanssa.
• Jos päkiöitä alkaa sattua, yritä kipristellä varpaitasi kenkien sisällä. Silloin veri pääsee kiertämään jalkaterissä ja helpottaa oloasi. Koska painosi on aina esim. kävellessä ja tanssiessa hetkellisesti vain toisella jalalla, voit hyvin jumpata vapaana olevan jalan varpaita. Myös kylmä auttaa. Itse otan usein esim. naistenhuoneessa tai pöydässä istuessani, pöydän alla, kengät pois ja laitan päkiät hetkeksi kylmälle lattialle. Se rentouttaa päkiöitä ja saa veren taas kiertämään.
• Rasvaaminen pitää jalat hyvässä kunnossa!!! Jalkahoito silloin tällöin on unelma...
• Kävelyyn auttaa lantion rentouttaminen. Jos jännität lantiotasi, jännität usein myös jalkojasi niin, että ne eivät reagoi joustavasti yllättäviin sattumiin kadulla. Heiluttamalla lantiota puolelta toiselle kävely näyttää luonnollisemmalta. Harjoittelu kannattaa aloittaa liioittelemalla lantion liikettä. ;)
• Vältä teräväreuna-mukulakivikatuja: ne sekä rasittavat päkiöitäsi että rikkovat korkoja. Korkokenkiä paljon käyttävien keskuudessa ei ole outoa valita reittejä niin, ettei matkalle satu kenkien kannalta hankalia pätkiä.
• Muista myös uusia korkolaput heti kun edelliset ovat kuluneet loppuun. Hyvä suutari on siis myös korkokenkäladyn ystävä. Loppuun kulunut korkolappu tuottaa paitsi omituista ääntä kävellessä myös vaikuttaa kengän mukavuuteen ja lyhentää sen elinkaarta.

Kaikesta tästä huolimatta korkokengät ovat mitä ladyimmat asusteet. Itsevarmuutta ja naisellisuutta korostavat. Juttu, jonka takia kannattaa hieman kärsiä.... ;)

p.s. Keski-Euroopassa naisilla on aina kahdet kengät 'mukana': töihin kävellään mukavissa ballerinoissa ja töissä jalkaan vaihdetaan upeat korkokengät.