kesäfiiliksiä osa II

Kesä on paitsi iloa ja riemua auringosta ja lämmöstä, akkujen lataamista - myös siivouksen aikaa. Mielen ja tilan. Ainakin minulle. Pesukone pyörittää sohvan päällisiä, koska ne kuivuvat nyt nopeammin kuin talvella. Villatakit pitäisi myös huoltaa odottamaan syksyn ensimmäisiä kylmiä päiviä. Ikkunat pestä, että valon määrä kotona maksimoituisi. Ehkä on kerrankin aikaa myös käydä jokin kaapinnurkka läpi. Heittää pois tarpeetonta, miettiä niiden uusiokäyttöä. Ja järjestellä. Luoda uusia asetelmia. Nostaa esiin tällä hetkellä rakkaita, merkityksellisiä esineitä. Piilottaa niitä, joihin on jo kyllästynyt.

Tuo - asetelmien tekeminen - on minulle merkki siitä, että myös mieli kaipaa taas siivousta. Hengähdystä ja pysähdystä. Ettei ajattelisi vain arjen murheita vaan voisi heittäytyä ihan toiseen maailmaan. Lapsenkin maailmaan. Jossa muulla ei ole merkitystä, kuin että "meneekö tämä leikkiauto tuonne vai tänne". Se lelu itsellä  voi olla helmien rykelmä, laukkuläjä, valikoima erilaisia puurasioita - tai vaikka kasvikset lautasella. Olla hetkessä, antaa kaiken muun vain olla. Siirrellä helmiä, kunnes ne tyydyttävät esteettisyyden kaipuuta.

Kesällä voi päästää itsensä monessa asiassa helpommalla.Sallia laiskuutta. Hellepäivän iltana kasvis-juusto-salami-lautanen aiolilla korvaa hyvin aterian: vatsa tulee täyteen, nälkä katoaa ja makunystyrätkin saivat iloa. Pieni hellyyskompleksi tyydyttyy seuraamalla sorsaemoa pienten poikastensa kanssa rannalla. Ja samalla saattaa kuin vahingossa, pinnistelemättä, hoksata, miten eri asioiden kierrätyspisteet voisi kotiinsa luoda.

Laatikoista pursuavat sifonkihuivit pääsevät käyttöön turbaaneina. Miten ihanaa onkaan kietoa päähän aina asuun sopivan värinen. Tai sitten valita valmiiksi muotoonommeltu trikoinen. Näyttää kuulema kuin jokin Coco Chanelin luomus. Vaikka Gina Tricottia onkin. Vain sulka tai jokin säihkyvä strassikoru puuttuu...