Loman kaipuuta
On tunteita, jotka huomaa vasta, kun niille antaa mahdollisuuden puhua, kertoa olemassa olostaan. Minulle tuo tunne on tänä kesänä loman kaipuu. Luulin - sain jopa itseni uskomaan, että en tarvitsisi sitä nyt. Ajatus pitkästä talvimatkasta kiehtoi. Ajattelin, että sen turvin jaksan. Aurinkoisten päivien seuratessa toinen toistaan, vauhdin niiden myötä hidastuessa ja parvekeloungesta pois lähtemisen vaikeutuessa annoin lopulta periksi: tarvitsen myös kesällä lomani ja hetkeni.
Varsinainen lomani alkaa viikon päästä. Mikä ihaninta, minulla ei ole sitä varten mitään odotuksia eikä ajatuksia. Kuin vain olla... ja nauttia. Sitä ennen on lomapuvusto saatava kuntoon. Se mökkilomapuvusto.
Olen jo muutamana kesänä miettinyt, miksi lomalla pitäisi tyytyä yhtään vähempään kuin omassa arjessa. Päin vastoin: haluan hemmotella itseäni vielä enemmän, vaikka loma itsessäänkin on jo suurta luksusta. En tarvitse siihen huviloita (vaikka olisihan sellainen kiva) tai täyttä kodinkonevarustusta. Pienet, merkitykselliset jutut riittävät. Siksi vein viime vuonna vanhan mutteripannuni mökille varmistamaan, että saan latteni myös loma-aamuina. Ja pakkasin mukaani mustan trikoomekon, joka sai aikoinaan öljyvahakasteen - kuinka hyvältä muurikkaletut maistuvatkaan "pikkumustaan" pukeutuneena. ;)
Harrastan kierrätystä oman vaatekaappini sisällä. Vaatteet, jotka eivät enää kelpaa kaupunkieloon, pääsevät mökkikarderooppiin ja vanhat mökkivaatteet heitän surutta pois (ellen sitten tarvitse maalausvaatteita). Hieman kulahtaneet topit ja hameet toimivat mainiosti vielä metsän keskellä - ja samalla saan mökkinäkökulmasta katsottuna päälleni jotain uutta. Mitään sellaista, mitä tiedän surevani, jos sille käy jotain, en mukaani ota - paitsi kaupunkipäiviä varten ja joskus jopa kyläkaupassa vierailua silmällä pitäen. ;) Taidan olla parantumaton vaatefriikki, olosuhteista riippumatta.
Niin niitä muita merkityksellisiä juttuja: savusana, auringonlaskut, hyvä kirja, lepotuoli rantahietikolla ja suoraan metsästä aamujogurtin päälle poimitut mustikat...
 |
| Tähän maisemaan halajaa mieli |
Olen jo muutamana kesänä miettinyt, miksi lomalla pitäisi tyytyä yhtään vähempään kuin omassa arjessa. Päin vastoin: haluan hemmotella itseäni vielä enemmän, vaikka loma itsessäänkin on jo suurta luksusta. En tarvitse siihen huviloita (vaikka olisihan sellainen kiva) tai täyttä kodinkonevarustusta. Pienet, merkitykselliset jutut riittävät. Siksi vein viime vuonna vanhan mutteripannuni mökille varmistamaan, että saan latteni myös loma-aamuina. Ja pakkasin mukaani mustan trikoomekon, joka sai aikoinaan öljyvahakasteen - kuinka hyvältä muurikkaletut maistuvatkaan "pikkumustaan" pukeutuneena. ;)
 |
| Minulla on tapana ripustaa mekot mökillä seinälle koristeeksi - varsinkin oikeanpuoleinen kukkamekko on läpikäynyt täydellisen roolinmuutoksen kesäbilemekosta shoppailumekon kautta ranta-/mökkimekoksi... |
Harrastan kierrätystä oman vaatekaappini sisällä. Vaatteet, jotka eivät enää kelpaa kaupunkieloon, pääsevät mökkikarderooppiin ja vanhat mökkivaatteet heitän surutta pois (ellen sitten tarvitse maalausvaatteita). Hieman kulahtaneet topit ja hameet toimivat mainiosti vielä metsän keskellä - ja samalla saan mökkinäkökulmasta katsottuna päälleni jotain uutta. Mitään sellaista, mitä tiedän surevani, jos sille käy jotain, en mukaani ota - paitsi kaupunkipäiviä varten ja joskus jopa kyläkaupassa vierailua silmällä pitäen. ;) Taidan olla parantumaton vaatefriikki, olosuhteista riippumatta.
Niin niitä muita merkityksellisiä juttuja: savusana, auringonlaskut, hyvä kirja, lepotuoli rantahietikolla ja suoraan metsästä aamujogurtin päälle poimitut mustikat...
Kommentit
Olen itsekin lähdössä mökille perjantaina - pitäisiköhän täläl kertaa panostaa vaatepuoleen? Tosin siellä mökillä odottaa taas iso liuta remppahommia, joissa voi olla parempi olla ihan vaan niissä vanhoissa. Mut ehkä kesäteatteri-iltaa varten voisi pakata jotain kivaa mukaan ;)