Remppalady

Kuvaa keittiöstä välitilan levyn repimisen jälkeen, ennen tasojen hiontaa ja petsausta.

Olen ryhtynyt ihan remppaladyksi. :)

Viime viikkoisen olohuoneen maalauksen jälkeen (jossa toimin enemmänkin työnjohtajana) vuorossa on ollut keittiö. Ilokseni se oli lähes sellainen kuin halusin. Tärkeä sana tuo lähes. Tuntuu, että melkein kaikki ratkaisut täällä olivat 'lähes': oikeaan suuntaan, mutta kaksi sävyä liian tummaa/vaaleaa/punaista/vihreää/keltaista. Siitä se ajatus sitten lähti ja nyt ollaan jo voiton puolella. :)

Keittiön uudet laatat ovat kuulema saapuneet maahan. Siksi piti ryhtyä valmistelupuuhiin, jotta ne voidaan asentaa. Työtason hiomisesta ja petsauksesta oli hyvä aloittaa. Jo tuo pieni, mutta työläs, muutos muutti keittiön tunnelmaa huomattavasti. Välitilasta poistui rosterinen levy, joka irtosi lopulta puhtaasti voimalla ja väkivallalla - ja periksiantamattomuudella. Ehkä toinen käsipari olisi hommaa helpottanut, mutta kun en jaksanut odottaa apuvoimia.

Tuo periksiantamattomuus taitaa olla suurin syy, miksi olen opetellut tekemään niin paljon itse. Varmasti muunlaisiakin remppamiehiä on, mutta minulla on aikaisempia kokemuksia pääasiassa sellaisista, jotka heti ensimmäisessä vaiheessa toteavat "ei onnistu" sen sijaan, että miettisivät hetken, miten homma voidaan toteuttaa. Usein kun ne voidaan toteuttaa... Jo vuosia sitten päätin, ettei poraaminen voi olla avaruusfysiikkaa ja opettelin tekemään sen itse. Monen asian ja idean toteuttaminen on sen jälkeen helpottunut.

Keittiön jälkeen olisi vielä makuuhuone. Sillä ei ole kiire. Haluan ensin saada selkeän vision, mitä sille tehdään. Viimeisin idea olisi maalata kaappien ovet valko-mustiksi Chanelin tyyliin.


Nautin selvästi siitä, että näen oman käden jäljen ja että hommat etenee. Huomaan kuitenkin kaipaavani hieman korkokenkiä maalitahraisten olohousujen ja huulipunaa remonttipölyn sijaan...