Kengät kengät

Olen niin onnellinen. Tilaisuus, jossa olin puhumassa, meni hyvin. Lopuksi sain muutaman kiperän kysymyksenkin. Presidentti Halosen pukeutumisesta ja korkokengistä. Taisin innostua. Korkokengistä voisin puhua vaikka kuinka pitkään. Niiden anatomiasta, muotokielestä. Mukavan kengän tunnusmerkeistä - ja siitä, että niitä voi käyttää melkein missä vain. Yritän aina hillitä itseäni. Kaikille korkokengät eivät ole maailman tärkein asia.

Olen elävä esimerkki siitä, miten korkokengillä voi kulkea melkein missä vain, milloin vain. Se vaatii tahtoa, joskus vähän reittien suunnittelua ja paljon sitkeyttä. Minuakin sattuu. Olen varma, että kaikkia korkokenkiä paljon käyttäviä sattuu. Päkiät eivät vain aina jaksa ja liian myöhään laitetut (kun jo sattuu) päkiätyynyt eivät auta. Silti rakastan korkoja niin paljon, että puen ne uudelleen ja uudelleen. Paitsi jos on päästävä nopeasti tai maasto on erityisen hankala..

Talvella piikkikorko toimii hyvin jäänaskalina. Kesällä saatan sipsutella koroillani vielä mökin pihassakin. Tunnen erityistä riemua, kun keväällä voi vaihtaa saappaista pikkukenkiin. Syksyllä taas yritän venyttää avokkaiden käyttöä mahdollisimman pitkään säärystimiin turvautuen.

Aina en edes pysy pystyssä. Kompuroin, on sattunutkin. Liian korkeita (>10cm) katson nykyisin jo kauhulla: jos noilla kaatuu, tulee kovin korkealta alas. Mutta kävelemään ei opi kuin kävelemällä...

... ja nähtävästi minulla on taito ainakin innostaa muitakin kokeilemaan. Ovatpa jotkut jääneet koukkuunkin. ;)

Tiesittekö muuten, että korkokengät olivat aluksi ihan miesten juttu?