Ihana ihana Coco

Kävin eilen katsomassa Coco avant Chanelin. Ihana leffa. Ollapa Coco Chanel. Se rohkeus ja visuaalisuus - tunteiden ja kohtalon aistiminen (samalla kun niiden kieltäminen) - mahdollisuuksien hyödyntäminen.

Kun leffan lopussa näytettiin Chanelin suunnittelemien vaatteiden kavalkadi, kylmänväreet kulkivat pitkin kehoani. Niin upeaa! Elokuvan alkuosa esitteli hyvin sen ajan naisten pukeutumista. Siksi oli helppo ymmärtää miten paljon Coco on tuolloin vaikuttanut naisten pukeutumiseen. Toisaalta ranskaksi puhuttu, samppanjalla ja ihanilla vaatteilla varustettu elokuva tuntuu aina jotenkin luksukselta. Etenkin leidiseurassa. ;)

Leffaa katsoessani mietin moneen kertaan, voisiko nykypäivänä oikeastaan tehdä mitään vastaavaa. Sanotaan, että muodissa kaikki on jo keksitty. Onko niin?

Silti haaveilen. Että uskaltaisin aina pukeutua mustaan, koska se on "väri, jossa on oikeasti väriä" (ja koska oikeasti rakastan pukeutua mustaan). :) Että kun jokin on melkein hyvä, ottaisin sakset käsiini ja muotoilisin siitä hyvän. Että uskaltaisin kulkea kohti unelmaani!

Että minulla olisi se oma liike, jonka takahuoneessa olisi ompelimo. Ja sushibaari vieressä...