Lelu

"voisimme nähdä tor...." (hiljaisuus)

3 min päästä:

"sori tää on tää mun puhelin. Se välillä täl..." (hiljaisuus)

Todellisuuttani viimeiset kuukaudet. Parhaimmillaan seitsemän, kahdeksan kertaa puhelun aikana. Päivästä ja joidenkin ystävieni mielestä myös vastapuhujasta riippuen. Tänään muuttui. Kotiin tuli uusi puhelin. Samalla vaihtui jengi: ensimmäinen Samsungini.

Voin vain kuvitella, kuinka tulen tästä lelusta riippuvaiseksi. Kosketusnäytöllinen. Hipaistaan ja liutetaan. Jännää. Eivät meinaa sormet tottua moiseen.

Olen lahjakas rikkomaan puhelimia. Itkemällä. Kaikki kolme viimeisintä ovat rikkoutuneet vajaa vuoden ikäisinä "vesivahinkoon". Takuilla ei silloin ole merkitystä. Kaksi niistä toipui ajan myötä johonkin kuntoon: pystyi käyttämään, vaikka katkoi puheluja ja pahasti. Uuden puhelimen käyttöohjeesta luin, että pitää pitää laite erossa vedestä yms. Jos tällä kertaa osaisin puhua vain mukavia ja iloisia.

(kuva: www.samsung.com)