Nuorena opittua...
Kävin vihdoin ostamassa sen pyörän. Kauniin ja hyvän. Valko-kultaisen. Se on nyt ensimmäinen satsaukseni liikuntaan, joka on uusimpien oireiden valossa pakko aloittaa. Olisin tyhmä, jos en niin tekisi, kun elämä tarjoaa sekä merkkiä että mahdollisuutta. En tiedä, pääsenkö kunnolla pyöräilemään enää tänä syksynä, mutta kauppa-ajoilla voin uuteen ystävääni vähitellen tutustua. Hävetti, kun tajusin, että ostin värin takia. Taisin sanoa sen myyjälle ääneenkin. Hän myhäili. En tainnut olla ensimmäinen. Vihdoin vain näin pyörän, joka sekä tuntui että näytti kivalta. Sellaiselta, jolla haluan ajaa.
Onhan vielä kaunis sää tänä syksynä, onhan?
Pyöräkaupasta suunnistin lankakauppaan. En ole kutonut sitten lapsuuden kodista muuttamisen. En tosin neulonut myöskään siellä asuessani. Paitsi jouluisin. Silloin usein iski halu kutoa. Sain aikaan yleensä yhden lapasen tai sukan. Seuraavana jouluna sitä jo tehtyä ei tietenkään löytynyt mistään ja uusi pari sai taas alkunsa. Jäädäkseen jälleen vain yksinäiseksi ja parittomaksi.
En tosin ole vieläkään varma, onko kutominen minun juttuni. Se on vähän liian hidasta ja yksitoikkoista puuhaa, minulle. Mutta tilanteessa, jossa melkein kaikki muu on kiellettyä, se tuntuu hyvältä puuhalta.
... mukavinta oli huomata, etteivät taidot olleet ruostuneet. Pyörällä pysyin pystyssä, silmukatkin tuli luotua melkein itsestään.
Kommentit
Onittelut pyörästä. Pyöräily on mahtavaa.
Harrastamisesta ja toiveammateista. Minulla on aina ollut sama haaveammatti. Enkä ihmettele lainkaan miksi. Siinä kun yhdistyvät myös harrastukseni, miltei kaikki asiat, joista pidän. Ja vähän kaikenlaista, en ole erityisen hyvä juuri missään, mutta pidän monesta.
Tässä kotiäitiys on minulle ihan parasta, mutta tämä on vain hetken hupi, pien jo pitää palata muihin hommiin.
Ihanaa, että kutominen sentään on sallittua. Hidasta jep, mutta jos aikaakin on, niin hyvä olla mieluisia asioita, joihin sitä aikaa voi upottaa.
Vaikken välineurheiluun ja osteluun haluakaan kannustaa, suosittelenpa, että kokeilet puisia puikkoja. Niillä on ihana kutoa, eikä vähiten siksi, että näyttävät tosi kauniilta:)
Puiset puikot kuulostavat hyvältä. Seuraavan kerran kun lankakauppaan eksyn, taidan sellaisia kysellä. Sen verran hyvältä kutominen on tuntunut, etten ihmettelisi, vaikka todella hakisin uusia välineitä ja lankoja...aika piankin. :)