muotinäytöksien jälkitunnelmissa

Muotinäytösviikosta toipumassa. Piti kirjoittamani näytöksen (tai oikeastaan näytöksien) rakennuksesta, prosessista. Mutta joka ilta olin niin väsynyt, että en kyennyt. Hyvin tuttua kun tehdään näytöstä. Päivät venyy, uni tulee iltaisin helposti.

Kokemus karttui - ensimmäiset kauppakeskusnäytökset, joissa olin mukana - ja tapasin jälleen upeita ihmisiä. Sain kertaheitolla katsauksen tämän syksyn vallitsevaan muotiin ja petrasin taitoani väsätä banaaninutturoita liukuhihnalta aina vain lyhyemmässä ajassa (en ole kampaaja, en edes meikkaaja).

Tuloksena on väsynyt mieli, ravaamisesta kipeät jalat - ja uusi takki Selectediltä, harmaana. :)

Mutta, olisiko se vain niin, että aika aikaansa kutakin?