Haussa uusi harrastus

Minulla on ollut kaksi ratkaisematonta kysymystä melkein koko aikuisiän. Niiden tulevien ja menevien "kuka minä olen ja mitä haluan"-tyylisten lisäksi.

Toinen liittyy työhön. Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista unelma-ammattia. Opiskelupaikkaa valitessani yritin löytää mahdollisimman yleistiedon, jotta ovet pysyisivät avoinna. Nyt elän unelmaani, mutta tätäkään en ole koskaan ajatellut tehdä loppuelämääni. Aina välillä käykin mielessä, että mitäs sitten, jos nämä hommat loppuvat.

Toinen mielessä kummitteleva kysymys on, mitä harrastaisin. Olenko pienenä ja nuorena juossut niin harrastuksista toiseen, että olen tarvinnut lähes 13 vuoden tauon? Joka syksy tekee mieli aloittaa jokin uusi juttu. Ja aina toistan samaa kysymystä, mitä harrastaisin. Selailen työväenopiston ja kansalaisopistojen sivuja tunnustellen, kolahtaisiko joku.

Ihailen niitä, joilla on toiveammatti ja/tai intohimo johonkin harrastukseen. Silloin on jokin suunta, mihin pyrkiä, luulen. Haluaisin sellaisen harrastuksen, joka saa minut irroittautumaan arjesta. Mutta mitä?

Maalaaminen kuulostaa hauskalta. Tanssiminen myös. Molemmat varmasti veisivät mukanaan. Flamencoa joskus kokeilin, miksiköhän sen lopetin? Italiaa ja ranskaa toivoisin osaavani. Joskus mietin, menisinkö puutyökurssille. Olisi opista hyötyä esimerkiksi juuri nyt kotia laittaessani. Tai oppisinko jotain lisää ompelukurssilla. Valokuvaus, keramiikka, kankaanpainanta, hopeatyökurssi? Sisustussuunnittelukurssi taitaa mennä jo opiskelun puolelle...

Joka syksy myös huomaan, että olen myöhässä. Kurssit ovat alkaneet jo. Keväällä puolestani en osaa aloittaa mitään: minulle syksy on uuden alkua.