Vappujuoma
On Lindauerin metsästyksen aika. Muutaman vapun aikana jo traditioksi muodostunut juttu. Kuvittelen aina olevani ajoissa, mutta käytännössä kyttään muutamat päivät ennen Vappua Alkon sivuja ja mietin, minne teen retken.
Lindauer (http://www.alko.fi/tuotteet/fi/586027) on uusi-seelantilaisten lahja kuohuviinien ja samppanjoiden rakastajille. Kuten minulle. Yleensä haluan edes yhden samppanjan vapuksi. Nykyisessä tilanteessa se tuntuu jotenkin tuhlaukselta. Lindauer päihittää mielestäni hinta-laatu-suhteellaan useimmat edullisemmat samppanjat. Ehkä tänä vappuna määrä korvaa laadun. Tai sitten 1+1 >2 (enemmän ja parempaa).
En tarvitse tekosyytä avaakseni kuohuviinin. Ranskattarien tavoin ajattelen, että samppanjalasillisia ei tarvitse edes laskea. Ei ole sellaista tilannetta, johon samppanja ei sopisi. Ei varmaan myöskään sellaista mielentilaa, jolloin se ei maistuisi. En siis tarvitse vappua nauttiakseni Lindaueristani. Mutta Vappu tarvitsee kyllä onnistuakseen Lindaueria. :)
Normaaliaikana ei ole mitään ongelmaa löytää rakastamaani juomaa. Nyt Lindauer on ollut tapetilla. Kaikenmaailman viiniasiantuntijat ovat tuoneet sitä alan lehdissä ja kirjoissa esille. Juoma on selvästi kelvannut. Eilen Alkon lippulaivamyymälän hylly huusi tyhjyyttään. Ainoa kohta koko kuohuviini- ja samppanjaosastossa. Kaikkea muuta olisi ollut tarjolla. Lähdin tyhjin käsin. Tottakai tällainen erikoisuus kiinnostaa - ja kun on niin hyvä tekosyy ostaa kuohuvaa, kuten vappu, kokeillaan jotain uutta.
Tuttavuuteni Lindaueriin alkoi jo neljä vuotta sitten. Uudessa-Seelannissa. Silloin en vielä tiennyt, että uusi-seelantilaiset juovat maailman toiseksi eniten kuohuviiniä per asukas. Enää en ihmettele. Silloin ystäväni kantoi pienen kulttiasemankin maassa saavuttanutta juomaa maailman toiselta puolelta Suomeen. Ne kaksi-kolme pulloa, jotka sai tuoda ja jotka jaksoi kantaa. Nyt mietin, että olisi pitänyt tuoda niitä Sauvignon Blanceja. Niitä, joita itse nautin Aucklandin auringossa ja sain kanssamatkustajani ihmettelemään: "Juotko todella valkoviiniä, eikö olut kelpaisi näin janoon?" Mont Rileyn viinitilan järjestämän maistelutilaisuuden jälkeen kukaan ei enää ihmetellyt.
Nyt molempia rakkaitani saa Suomesta. Lindaueria ja Mont Rileytä. Matkaavat vain niin kauan ja pitkään. Ei ole ekologistakaan. Annan anteeksi, koska ovat niin hyviä ja tuottavat niin paljon mielihyvää. Lahjoja makunystyröille.
Lindauer (http://www.alko.fi/tuotteet/fi/586027) on uusi-seelantilaisten lahja kuohuviinien ja samppanjoiden rakastajille. Kuten minulle. Yleensä haluan edes yhden samppanjan vapuksi. Nykyisessä tilanteessa se tuntuu jotenkin tuhlaukselta. Lindauer päihittää mielestäni hinta-laatu-suhteellaan useimmat edullisemmat samppanjat. Ehkä tänä vappuna määrä korvaa laadun. Tai sitten 1+1 >2 (enemmän ja parempaa).
En tarvitse tekosyytä avaakseni kuohuviinin. Ranskattarien tavoin ajattelen, että samppanjalasillisia ei tarvitse edes laskea. Ei ole sellaista tilannetta, johon samppanja ei sopisi. Ei varmaan myöskään sellaista mielentilaa, jolloin se ei maistuisi. En siis tarvitse vappua nauttiakseni Lindaueristani. Mutta Vappu tarvitsee kyllä onnistuakseen Lindaueria. :)
Normaaliaikana ei ole mitään ongelmaa löytää rakastamaani juomaa. Nyt Lindauer on ollut tapetilla. Kaikenmaailman viiniasiantuntijat ovat tuoneet sitä alan lehdissä ja kirjoissa esille. Juoma on selvästi kelvannut. Eilen Alkon lippulaivamyymälän hylly huusi tyhjyyttään. Ainoa kohta koko kuohuviini- ja samppanjaosastossa. Kaikkea muuta olisi ollut tarjolla. Lähdin tyhjin käsin. Tottakai tällainen erikoisuus kiinnostaa - ja kun on niin hyvä tekosyy ostaa kuohuvaa, kuten vappu, kokeillaan jotain uutta.
Tuttavuuteni Lindaueriin alkoi jo neljä vuotta sitten. Uudessa-Seelannissa. Silloin en vielä tiennyt, että uusi-seelantilaiset juovat maailman toiseksi eniten kuohuviiniä per asukas. Enää en ihmettele. Silloin ystäväni kantoi pienen kulttiasemankin maassa saavuttanutta juomaa maailman toiselta puolelta Suomeen. Ne kaksi-kolme pulloa, jotka sai tuoda ja jotka jaksoi kantaa. Nyt mietin, että olisi pitänyt tuoda niitä Sauvignon Blanceja. Niitä, joita itse nautin Aucklandin auringossa ja sain kanssamatkustajani ihmettelemään: "Juotko todella valkoviiniä, eikö olut kelpaisi näin janoon?" Mont Rileyn viinitilan järjestämän maistelutilaisuuden jälkeen kukaan ei enää ihmetellyt.
Nyt molempia rakkaitani saa Suomesta. Lindaueria ja Mont Rileytä. Matkaavat vain niin kauan ja pitkään. Ei ole ekologistakaan. Annan anteeksi, koska ovat niin hyviä ja tuottavat niin paljon mielihyvää. Lahjoja makunystyröille.
Kommentit