Ihana olo
Joskus aurinko ei mahdu pilven taakse: aurinko on pilvessä, mutta sen säteet heijastuvat pilven läpi ja kehystävät sen. Pilvi näyttää - hehkuvan.
Sellainen on oloni ollut tänään.
Kun ensimmäistä kertaa aikoihin tuntuu siltä, että aurinko oikeasti paistaa. Että se saa paistaa. En haluakaan repiä sitä taivaalta ja piilottaa, koska vain ärsyttää lisää, kun siitä ei osaa nauttia. Ihan ilman pilviä ei vieläkään ajatus lennä, hymy piirry huulille, mutta sieltä - tavallaan turvapaikasta - pilven takaa, on hyvä levittää säteitään.
Laitoin korkokengät jalkaani ja mekon päälleni. Huuliakin meinasin punata, hiuksia hieman kihartaa. Ihan tietoisesti. Herättääkseni huomiota, saadakseni katseita. Kertoakseni muillekin, että pilvi voisi vielä väistyä.
Tunsin olevani minä. Tunsin kantavani itseäni ja asuani. Tällä kertaa vaatteet ja korot eivät vieneetkään minua. Miten joskus onkaan ihanaa herättää huomiota pelkällä olemuksellaan, provosoida, käännättää päitä ja kerätä hymyjä? Viis siitä, että leidille kävi kömmähdys ja mekon saumaan oli tullut reikä...
Kun on hyvä olo, moni asia tuntuu erilaiselta. Ystävälle haluaisi vain puhua ja puhua, kun pitkästä aikaa tietää, että on jotain uutta sanottavaa: "Ei tunnu pahalta, tuntuu ihan hyvältä." Sämpylät leipoutuivat illan aikana kuin itsestään, itse asiassa ensimmäisen kerran lähes vuoteen. Aamullakin on siis jotain syötävää. Jopa Sauvingon Blanc - lempirypäleeni - maistuu raikkaammalta, vaikka superlaadukkaaksi ei maistelussa ollutta viiniä voikaan hehkuttaa.
Tässä vaiheessa elämää tietää, että tällaiset päivät eivät ole itsestäänselvyyksiä. Valitettavasti. Ne ovat myös omasta tahdostamme kiinni. Siitä, miten hyvänä pidämme itseämme. Ei vain hetkessä vaan arjessa, jokapäiväisessä elämässämme. Itselleni tällainen on harvinaisuutta. Niin etuoikeutettua elämää kuin tavallaan olen saanutkin elää. Unelmaduuneineni, rakkaine ystävineni, asuntoineni. Silti kaiken rinnalla hyvä olo sisimmässä, itseni kanssa tuntuu nyt tärkeältä. Ilman sitä en osaa olla hyvä muille. En osaa nauttia, en halua yrittää...
Jää, tämä ihana olo, huomiseksi vielä ja seuraaviksi päiviksi, jääthän? :)
Sellainen on oloni ollut tänään.
Kun ensimmäistä kertaa aikoihin tuntuu siltä, että aurinko oikeasti paistaa. Että se saa paistaa. En haluakaan repiä sitä taivaalta ja piilottaa, koska vain ärsyttää lisää, kun siitä ei osaa nauttia. Ihan ilman pilviä ei vieläkään ajatus lennä, hymy piirry huulille, mutta sieltä - tavallaan turvapaikasta - pilven takaa, on hyvä levittää säteitään.
Laitoin korkokengät jalkaani ja mekon päälleni. Huuliakin meinasin punata, hiuksia hieman kihartaa. Ihan tietoisesti. Herättääkseni huomiota, saadakseni katseita. Kertoakseni muillekin, että pilvi voisi vielä väistyä.
Tunsin olevani minä. Tunsin kantavani itseäni ja asuani. Tällä kertaa vaatteet ja korot eivät vieneetkään minua. Miten joskus onkaan ihanaa herättää huomiota pelkällä olemuksellaan, provosoida, käännättää päitä ja kerätä hymyjä? Viis siitä, että leidille kävi kömmähdys ja mekon saumaan oli tullut reikä...
Kun on hyvä olo, moni asia tuntuu erilaiselta. Ystävälle haluaisi vain puhua ja puhua, kun pitkästä aikaa tietää, että on jotain uutta sanottavaa: "Ei tunnu pahalta, tuntuu ihan hyvältä." Sämpylät leipoutuivat illan aikana kuin itsestään, itse asiassa ensimmäisen kerran lähes vuoteen. Aamullakin on siis jotain syötävää. Jopa Sauvingon Blanc - lempirypäleeni - maistuu raikkaammalta, vaikka superlaadukkaaksi ei maistelussa ollutta viiniä voikaan hehkuttaa.
Tässä vaiheessa elämää tietää, että tällaiset päivät eivät ole itsestäänselvyyksiä. Valitettavasti. Ne ovat myös omasta tahdostamme kiinni. Siitä, miten hyvänä pidämme itseämme. Ei vain hetkessä vaan arjessa, jokapäiväisessä elämässämme. Itselleni tällainen on harvinaisuutta. Niin etuoikeutettua elämää kuin tavallaan olen saanutkin elää. Unelmaduuneineni, rakkaine ystävineni, asuntoineni. Silti kaiken rinnalla hyvä olo sisimmässä, itseni kanssa tuntuu nyt tärkeältä. Ilman sitä en osaa olla hyvä muille. En osaa nauttia, en halua yrittää...
Jää, tämä ihana olo, huomiseksi vielä ja seuraaviksi päiviksi, jääthän? :)
Kommentit
Täällä meillä on nyt ainakin juuri tuollainen sopivan aurinkoinen keli. Raikas, kirkas, ja kuitenkin pilviä... Jotta voi rauhassa harjoitella hehkuttelua siellä pilven takana.
Se ihana päivä on nyt kirjoitettuna. Minua on auttanut huomata, miten elämä kulkee aalloissa. Että AINA tulee paha olo, vaikka luulee, että on pysyvästi hyvä. Mutta toisinpäinkin! AINA tulee hyväkin olo, vaikka on ollut pahakin.
Tsemppiä päivään.
-juulia-
Hyvin sanottu: "se ihana päivä on nyt kirjoitettuna". Ehkä se auttaa niinä vaikeina päivinä, kun aurinko on todella pilvessä. Voi palata teksiin ja muistella, että joskus on oikeasti ollut hyvä olo, aurinko on paistanut.
Aurinkoa!