Samaistumista osa II
Kirja Lolan - minun - elämästä on edennyt. Edelleen ihmettelen yhtymäkohtia.
Nyt Lola on joutunut breikille työstään stylistina. Ei lääkärin ajamana vaan assarinsa (minäkin haluaisin oman assarin, joka huolehtisi minusta). Vapauden sijaan päällimmäisenä mieleen nousevat jonkinlaisen epäonnistumisen tunteet:
"Now admitted, not talented enough. Last rope anchoring self had gone. Felt like utter failure. (All worked out in the end, I suppose. Went back on antidepressants and went to counselling. While wondering what to do with life, accidentally fell into being stylist. Because knew so much about clothes, got odd freelance gig being assistant on shoot. Worked very hard. Maximized every opportunity given. Spent long hours concentrating, concentrating, concentrating. In what way can I make this outfit more original? More beautiful? Slow blimb. Bad money. Uncertainty. No job security. But people began talk about me. Odd mention. 'Lola Daly is good.' Like way people say it about Nkechi now.)" Marian Keyes: The Charming Man
Niin kiehtovaa. :)
Nyt Lola on joutunut breikille työstään stylistina. Ei lääkärin ajamana vaan assarinsa (minäkin haluaisin oman assarin, joka huolehtisi minusta). Vapauden sijaan päällimmäisenä mieleen nousevat jonkinlaisen epäonnistumisen tunteet:
"Now admitted, not talented enough. Last rope anchoring self had gone. Felt like utter failure. (All worked out in the end, I suppose. Went back on antidepressants and went to counselling. While wondering what to do with life, accidentally fell into being stylist. Because knew so much about clothes, got odd freelance gig being assistant on shoot. Worked very hard. Maximized every opportunity given. Spent long hours concentrating, concentrating, concentrating. In what way can I make this outfit more original? More beautiful? Slow blimb. Bad money. Uncertainty. No job security. But people began talk about me. Odd mention. 'Lola Daly is good.' Like way people say it about Nkechi now.)" Marian Keyes: The Charming Man
Niin kiehtovaa. :)
Kommentit
Heidi
Assistentti ei tekisi pahaa kenellekään. Mikä ylellisyys.
Minulla muuten on ollut tavallaan assari. Äitini, niin kauan kuin asuin kotona. Mikä ihana apuri. Siivosi, teki ruokaa, tuki ja kannusti. Antoi minun keskittyä ihan elelemiseen vaan ja etsiskelyyn ja fiilistelyyn. Siltä minusta nykyisin tuntuu. Ai että kaipaan lapsuuteni ja nuoruuteni tiettyä huolettomuutta. Vaikken silloin sen tajunnut olevan sellaista...
Assaria enemmän kaipaan ehkä elämän turvallisuutta. Olisiko se sitten minun kohdalla taloudellista turvallisuutta? Jatkuvuutta, pysyvyyttä... Mistä lie sellaista löytäisi?