Pieniä ovat murheet, kerrankin

Ruuvi, jonka seinään änkeäminen rikkoi aikoinaan poran, piti nyhtää käsin irti. Vei kauan. Ruuvi oli lopulta ihan mutkalla ja hyvän ripauksen seinää sain niskaani kaupan päälle.

Rojuja on kertynyt jo yksi autollinen Sorttiin vietäväksi. Koko lasti maksoi vain vitosen. Oli kuulema niin paljon kierrätyskelpoista. Metallia ja muuta.

Naru heppoisimpien laatikoiden vahvistamiseksi ja kenkäboksien yhteenkietomiseksi loppui alkuunsa. Haluaisin sen olevan manilanarua. Ei taida saada lähi-Alepasta.

Kellarikomerossa oli yksi vaihtokehyksen lasi hajonnut. Sirut viilsivät ikävästi pieniä haavoja. Toivottavasti niitä ei tippunut porraskäytävään.

Mukit ensimmäiseksi aamuksi ovat vielä kaupassa. Samoin uudet pyyhkeet ja lakanat.

Ja jalkoja särkee. Niitä särkee niin.

Jos nämä ovat toistaiseksi murheeni muuttoon valmistautuessani, taidan selvitä vähällä.
Vielä ehtii.