One more night

Huomenna sanon näkemisiin Töölölle - ja iloisen hein uudelle asuinalueelleni ja kodilleni.

Kuohuviini on siivittänyt siivoustani uusia asukkaita varten. Ja taikasieni on ollut korvaamaton. Minusta tuntuu, että olen kuin ostos-tv:n täti, kun hehkutan moista siivousvälinettä. Mutta se on vain uskomaton.

Myönnän, että olen väsynyt. Hyppimään laatikoiden yli. Siirtämään yhtä niistä jalallani ohi kulkiessani. Kaaokseen. Tekemiseen. Yhteen maaliin pelaamiseen.

Vaikka kuinka olen aloittanut valmistelut ajoissa, silti tuntuu aika loppuvan kesken. Tai voimat. Tai molemmat.

Siivotessani mietin, olisinko viihtynyt paremmin, jos olisin tehnyt tämän suursiivouksen useammin. Mutta siivouskaan ei kadota tarinoita seinistä, hiljennä niiden huutoa, kaikota muistoja. Niitä on paljon. Eivätkä kaikki suinkaan vain mukavia...

Laitoin koriin kahvikuppeja. Saadaan juoda muuttokahvit apureiden kanssa ihan mukeista. Viininkin ajattelin pakata. Ja sakset, että saadaan leikkattua pizzaa pienemmäksi.

Huomenna on uuden elämäni ensimmäinen päivä.