Inspiraatioita
Leffa Coco Chanel ja Igor Stravinsky sai minut uppoutumaan omaan haavemaailmaani. Mikä kartano, mitkä asut! Voisin hyvin kuvitella itseni leffan miljööseen ja tunnelmaan (en ehkä joka juonenkäänteeseen...). Pukeutumassa milloin mustaan, milloin valkoiseen. Aina tyylikkäänä, huulet punattuina, korkokengät jalassa. Leffan musiikkikin sopisi hyvin haaveiluun: silmät kiinni, annan musiikin viedä ja herättää tunteita.
Näin minulle käy usein katsoessani 1920-lukua kuvaavia elokuvia, mutta myös aikaisempien vuosisatojen kartano-linna-elämä-kuvaukset vannehameineen, rimpsuineen ja tanssiaisineen. Juonella tai elokuvan aitoudella ei silloin ole väliä. Olen vain - lumoutunut.
*Huokaus* - kartano Ranskassa taitaa olla epärealistisin unelmistani. Mutta pysyisikö sitä hengissä ilman?
Kommentit