iloa pienistä asioista


Juuri nyt olen iloinen monesta asiasta:
  • musiikista: Beady Bellestä, Carla Brunista, Delta Goodremista - ja Spotifysta, joka minulle nämä mahdollistaa....
  • mahdollisuudesta toteuttaa pitkäaikaisia ideoita: otan kuvia kengistäni, printtaan ja laminoin kuvat ja kiinnitän ne laatikkoihin, joissa kengät viettävät vapaapäiviään...
  • valokuvista, jotka kertovat, että elämään on mahtunut iloisia hetkiä, surullisia hetkiä, monenmoista...
  • muistoista siitä eletystä elämästä, jotka valokuvat palauttavat mieleeni...
  • ystävistäni ja monista - niin monista - hetkistä heidän kanssaan...
  • luovuuteni aikaansaannoksista: vanhojentanssipuku, puku ystävieni häihin kauan sitten, iltapuku vuosijuhliin yliopistoaikoina
  • kirjoista, jotka haluaisivat antaa tietoa, kun joku haluaa ottaa sitä vastaan. Moni kirja - varmasti hyödyllinen - tuli skipattua toisen opiskelusession aikaan. Ehkä joskus, ehkä joskus.
  • havainnosta, että ei minulla sittenkään ole ihan hirveästi kamaa, minulla on vain vaatteita, kenkiä, muotilehtiä ja astioita. :)
  • perheestäni, joka on silloinkin, kun kaikki muu tuntuu kaatuvan päälle...
  • kuohuviinistä - ja mahdollisuudesta joskus aloittaa vaikka päivä sillä, jos siltä tuntuu...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Taivas miten nuoria oltiin VANHOJENtansseissa...

On pitänyt kommentoimani moneen otteeseen. Olen nähnyt jopa erilaisia unia tästä muutostasi, asuntonäyttöineen, muistoineen päivineen.

Hyvä, että olet aloittanut pakkaamisen, jos hyvältä tuntuu. Kerrankos sitä ajoissa pakkaamisen aloittaa ja käyttää vaikka tovin kahta lautasta. Kunhan ne valkkaa huolella:). Ja elokuunloppu on kyllä tuossa tuokiossa, joten ihan hyvä sikälikin.

Minä en koskaan ole aloittanut pakkaamista ajoissa. Siksi meillä on edelleenkin kellarissa ja kaappien yllä ja sisällä "kamoja". Sellaisia läpikäymättömiä nyssäköitä.

Olen minä useita viikkoja aikaisemmin ehkä aloittanut. Mutta minä niin juutun siihen muisteluosastoon, ettei tule mitään. Tai sitten siihen lajitteluun, mikä muisto mihinkin, tai jos roskiin, niin minkälaiseen. Siis kierrätykeen, keräyspaperiin, palavaan, kaatikselle... Huoh.

Kenkälaatikkoprojekti kuulostaa hauskalta kesäpuuhalta. Ja moni muu.

Eli ajatuksissa olet.

T.Juu
Maarit sanoi…
Kiitos Juu. Ajatuksista ja unista. :)

Pakkaaminen tuntuu hyvältä. Tosin hidasta. Juutun niin muistoihin. Onneksi seasta löytyy paljon hyviä muistoja, joihin on kiva juuttua. Olen omaksikin ihmetyksekseni luonut kierrätyspisteitä: lahjoituksena eteenpäin menevät, kirpputorille päätyvät, mukaan uuteen kotiin pääsevät, kaatopaikalle joutuvat... Kun on kerran aikaa.

Kenkälaatikkopinot näyttävät nyt hauskoilta. Tyhjät hyllyt kertovat, että elämä etenee. Purkaminen ja pakkaaminen on myös niin terpeuttista.

Niin ja miten suhteellista kaikki taas onkaan. "Vanhoina" kuvittelimme varmasti olevamme vanhoja - ja jos olisimme eläneet 1700-luvulla, olisimme olleet ihan ikäloppuja. Naimisiinkin olisi ollut jo kiire. ;)

Suositut tekstit