Tunteilua ja järkisyitä

Pelkästään viimeisen kuukauden aikana on ollut ainakin kaksi tilannetta, jolloin olisin niin toivonut, että en asuisi yksin. On varmasti ollut useampiakin, mutta ainakin nämä. Kummassakaan en ole kaivannut seuraa iloitakseni tai surrakseni - vaan toimiakseni ja tehdäkseni päätöksiä.

Kun silmäkulmani avautui. Olin vihainen itselleni, että en tiennyt, pitääkö minun mennä Mariaan vai Töölöön. Eikä kukaan ollut minua viemässä tai soittamassa palvelunumeroihin kysyäkseen. En varmaan ole koskaan tuntenut oloani niin yksinäiseksi, kuin palatessani Mariasta 4 tikkiä silmäkulmassa. Lupasin itselleni, että ensi kerralla minulla on joku, joka vie. Ja toimenpiteen jälkeen lähtee kanssani jäätelölle, lohdutukseksi. Ei tarvitse soittaa äidille ja hätäännyttää...

Nyt kaipaan päätöksentekotukea. Minulla on nykyään taipumusta tehdä päätöksiä tunteella. Että jos se tuntuu hyvältä. Luotan siihen, että aivoni ovat jo työstäneet järkisyyt. Asuntoa myydessäni tulee vastaan hintakeskustelua. Epävirallista ja virallista. Mietin, mikä olisi se todellinen alakipuraja. Yritän tunnustella, järkeillä. Järki sanoo, että älä tingi, putkiremontin jälkeen saat paljon enemmän. Tunne muistuttaa, että sinulla on täällä paha olla, halusit muutosta. Sitä kaipaa, että voisi jonkun kanssa keskustella. Sellaisen kanssa, joka mahdollisesti tuntisi kuin minä. Suhteessa tähän asuntoon, suhteessa uuden etsintään. Että millä me pärjätään. Pitäisi järkikannat esillä, antaisi minun tunteilla.

Olen malttamaton. Olen aina ollut. Haluaisin jo olla etsimässä sitä uutta. Nukahtaa iltaisin pohjakuvat mielessäni. Käydä sisustuskaupoissa hakemassa ideoita.


Saan uutta pontta sisusteluun kun esittelyssä kävijät kehuvat ratkaisujani ja pieniä yksityiskohtia. Tuntuu hyvältä. Välillä tulee mieleen, että en minä myykään. Onhan tämä niin ihana. Yhtäkkiä haluakin pois alueen takia enkä asunnon. Että jos voisin, siirtäisin tämän asunnon jonnekin muualle. Lisäisin siihen parvekkeen. Maalaisin seinät, uusisin ruokapöydän.

Tunteilua, tunteilua.

...Ehkä minusta tuleekin sisustussuunnittelija.

Kommentit

Suositut tekstit