Kaupungissa taas

Kesäreissu takana. Viihdyin - omaksi yllätyksekseni myös - yllättävän kauan. Mutta kun on saanut mökkeilystä riittävästi, sitten varmaan on riittävästi. Tuntui hyvältä tulla takaisin kaupunkiin. Ensimmäinen ajatukseni oli ihmetykseni siitä, kuinka valoisaa täällä kämpässäni onkaan...

ennen...

Mökillä minua viihdyttivät pienet projektini. Löysin mökin vajasta yksinäisen tuolin, joka kaipasi kunnostusta. Paljastui, että se oli Aalto-tuoli jostain 50-luvulta. Niitä suhteellisen alkuperäisiä. Äidilleni koululaistuoliksi hankittu. Otin projektikseni kunnostaa sen jonkinlaiseksi taideteokseksi. Niin hyvä hioaja en koe olevani, että tuolin olisi voinut vain lakata. Parempi oli antaa sille kunnon maalikuori.

...jälkeen.

Välillä minusta tuntui, että elin jonkinlaisessa zoossa. Linnunpesät mitä merkillisimmissä paikoissa pitivät varpaillaan. En halunnut niitä kuitenkaan häiritä pesäpuuhissaan. Eräskin yö heräsin pieniin askeliin ja siihen, että joku raapi oveani. Pienen pieni orava, joka oli tipahtanut pesästään. Surullista, kun en pystynyt häntä auttamaan eikä hänen kiipeilytaitonsa riittänyt vielä takaisin kipuamiseen.

Harmaasiepon poikaset olivat kuoriutuneet ja opettelivat ruokailun ihmeellistä maailmaa. Edelleen pesä oli mökin kuistilla...

Taakse jäivät luontoihmeet, raikas ilma, yllättävänkin lämpöiset uimavedet ja Itä-Suomen iloisuus. Varsinaisesti en ehtinyt täältä kaupungista kaivata vielä mitään. Mutta tuntuvathan suihku, sähkövalot ja tietokone aika kivalta taas pienen tauon jälkeen. Tietokonetta kaipasin kaikkein vähiten. Osaisinkohan olla jonkin aikaa päivästä ilman sitä, vaikka tässä vieressäni olisikin?