Tunnisteet

mustan mekon paluu


Rakastan niin syksyä. Erityisesti näitä elokuun aamuja, kun jo tuntee syksyn kolkuttelevan ovella. On odotusta ja monenlaista uuden alkua. Muutosta ilmassa.

Elokuussa saan jälleen pukea päälleni mustan mekon. Tuntuu erilaiselta kuin talvella, kun sen kanssa ei tarvitse takkia tai edes neuletta. Pitkähihainen riittää. Ei ole myöskään liian kuuma. Ja mustakin näyttää taas - niin raikkaalta. Vähäinen rusketuksenikin korostuu.


Rakastan Nougat Londonin trikoomekkoja. Ne ovat niin mukavia - ja laadukkaita. Arkikäytössä tuntuu, että voisin kulkea ne päällä mihin vain. Ovat kuitenkin trikoota, muistutan itselleni. Nauroin, minulla on yksi mekko jokaisesta mallistosta. Kerran kun en saanut mustaa, piti tyytyä beigeen, cappucinoon. Mutta käytän niitä niin paljon - ovat täydellisiä työkeikoillakin, ihania lauantaishoppailuihin - että saan ostaa. (Nougat Londonia myyvät ainakin Cellini ja Dots...)

Viime lauantaina kävin ostamassa tämän kauden mekkoni. Ja minusta tuntui, että syksy saa tulla...
Lähetä teksti sähköpostitse
Tunnisteet:

Kommentit

Anni sanoi…
tosi kaunis malli - taas kerran :)
19. elokuuta 2009 klo 18.30
Maarit sanoi…
Kiitos Anni. Eikö olekin kaunis? Ehkä kaunein tähän mennessä, vaikka se yksi onkin rakkain. Syystä. :)
19. elokuuta 2009 klo 21.43
Anonyymi sanoi…
Voi ei, minusta ei yhtään tunnu siltä, että syksy saa tulla. Eipäs, tuntuupas, mutta tuntuu juuri niin kahtalaiselta, kuin tästä eipäs juupastelusta voi päätellä. Pidän niin paljon kesästä. Syksyn tulosta myös, mutta... Minulla uuden alut eivät jotenkin liity syksyihin. Ja mustakin, olen läpeensä kyllästynyt imetyspaitoihini, jotka ovat mustia, mustia, mustia ja ylläni kohta viimeiset viisi vuotta:).

Mutta tuo mekkosi on kyllä kauniin mallinen ja voin kuvitella, että kehujensa veroinen.

juu
19. elokuuta 2009 klo 23.48
Maarit sanoi…
Kiitos juu. Miten erilaisia me kaikki olemmekaan jo lempivuodenajan suhteen!!! Moisesta varmaan joku osaisi tehdä päätelmiä siitä, millaisia olemme. Minulla on ainakin taipumusta selittää syksyintoiluani sillä, että olen syntynyt aikana, jolloin valo ja pimeys ovat yhtä pitkiä... Syksy ja uuden aloitus puolestaan littyvät minulla varmaan toisiinsa siksi kun niin usein syksyisin on alkanut jotain uutta... Ja nytkin se suurin muutokseni pitkään aikaan - muutto - osuu syksyn alkuun.

Mutta samalla kun minä nautin syksystä ensimmäisistä henkäyksistä, suon kyllä, jos kesää rakastaville tarjotaan aurinkoa ja lämpöä vielä pitkään. Kyllä sitä syksyä ehtii olemaan. Eli koeta nauttia jahkailustasi huolimatta!!! :)

Toivon ja odotan myös, että minulle tulisi vielä se kausi, kun kyllästyn mustiin vaatteisiin. Olen sitä odottanut vasta lukiosta lähtien. Huonolta näyttää. :)
20. elokuuta 2009 klo 8.21
Lähetä kommentti

Suositut tekstit