Tyhjyys

Olen jotenkin ihan tyhjä. Vaikea siksi jopa kirjoittaa. Buddhanunna Pema Chödrönin mukaan se on hyväkin asia.

Mutta ensin se pelottaa. Sitten ahdistaakin.
Myöhemmin sen alkaa nähdä mahdollisuutena.

Jossain vaiheessa ehkä jopa nautinnollisena olotilana.

Tyhjyyden tilassa olen herkkä ja altis vaikutuksille - tai oikeammin vaikutun herkästi. Kirjoista, musiikista, elämän realiteeteista. Tuntuu, että ei ole valmiita ajatuksia. Reaktioita sitäkin enemmän.

Voisiko tyhjyys olla merkki siitä, että vähitellen olisin valmis myös rakentamaan ja vastaanottamaan - en vain pakenemaan, täyttämään ja välttämään?