The Takki
Vihdoin silitystä vaille valmis. The Takki.
Sen tekemiseen on kulutettu aikaa ja lankaa enemmän kuin minkään ompelutyön tekemiseen koskaan. Ratkojasta tuli prosessin aikana paras ystäväni, langan haituvista kaverini. Olen tyytyväinen. Vaikka hihojen istutus ja taskujen suut eivät ole vieläkään priimaa. Myös vyön teen leveämmäksi, jos jostain vain löydän lisää samaa kangasta.
Missio: Naisellinen, ihana, sopiva ja mukava takki, joka olisi kuitenkin - chic.
Toteutus: Moneen kertaan saumoja purkaen, mielipidettä muuttaen
Toteutus: Moneen kertaan saumoja purkaen, mielipidettä muuttaen
ompelukoneen ja saumurin ystävällisellä avustuksella
Oikeaa tunnelman loivat: Carla Bruni, Ronan Keating, Saint Etienne,
Beady Belle, Mika
Tarvittiin myös: Valpolicella Classicoa ja Sauvignon Blancia,
useita eri kaavoja, innoittajia, kangasta - myös vuoriin -
työn hylkäämistä muutamaksi viikoksi
ja aikaa... mahdollisuutta inspiroitua ja toteuttaa ideoitaan.
Huomiseksi on kuulema luvattu vielä jotain muuta säätä kuin hellettä. Takki taitaa siis päästä tositoimiin. Ajattelin pukea sen kanssa legginsit, tunikan (joka vilkkuu etuhelman alta vain vähän) ja korkeat korot...
Kommentit
- Heidi
(ihana viimeinen silaus tuo tuotemerkkilappu)
Anni: Kiitos. Hmmm... katsotaan, joskos saisin takista kuvia myös päälläni. Niin kiva kuvata tuota nukkea, kun seisoo selkä suorassa ja vaate istuu sen päällä hyvin.
Joola: Kiitos onnitteluista. Olen iloinen, että luet ja kommentoit blogiani. Ei kai sillä niin väliä, mikä nimimerkki on käytössä, jos kuitenkin tunnistaa... Oman fiiliksen mukaan. :)
Kuvittelin aina, että tuollaisten niminauhojen teettäminen on kovin kallista. Mutta eipä ollut ja minulla on nykyään aina yhtä jännittynyt olo, kun ompelen sellaista kiinni tekeleisiini. Se on aina se viimeinen juttu, jonka teen. Lasten vaatteisiin en ole uskaltanut laittaa - olen ajatellut, että raapii ja kutittaa turhaan pieniä selkiä...
-Heli