Maailmasta toiseen

Kyllä minä voisin tuohon äitihommaan ryhtyä. Taidan vaihtaa sen toiveammatikseni. :) Ystäväni pienet kaksoset olivat kaksi päivää hoidossani. Kiitos siitä, että sain antaa turvaa, lohtua, naurattaa ja syöttää - sain tarjota sylin - ja sain osakseni niin monia katseita, hymyjä, nauruja ja haleja. En kiellä, etteikö olisi käynyt myös työstä. Kokemuksen, rutiinin puutetta. Välillä tunsin voimattomuuttakin. Kun ei vain pystynyt nostamaan molempia yhtä aikaan syliin. Piti miettiä, kummalla on hätämpi. Vai olisiko kyseessä ihan hätäin. Hyvin pärjäsivät, molemmat. Ja minäkin, luulen niin.


Eilen lähdin lähes yhtä aikaa kaksosten ja heidän äitinsä kanssa asiakastani tapaamaan. Ratikassa hymyilin nopealle roolin vaihdokselleni. Laitoin toisenlaisen lippiksen päähän. Tai minun tapauksessani korkokengät jalkaan. Olin hetken aikaa omissa maailmoissani. Tuntui kuin en olisi käynyt aikoihin kaupungilla. Saati muotiputiikeissa. Pienten maailma oli vienyt täysin mukanaan ja siitä irti päästäminen oli vaikeaa. Päätin jatkossa nostaa hattua kaikille äideille, jotka näitä roolin vaihdoksia tekevät vähän koko ajan...



Nyt kahden päivän hulinasta ovat jäljellä lattialla kököttävät pupu ja nalle, jääkaapissa seisova vellinpohja ja tyhjä mutta onnellinen olo.