Ostan ja siksi teen hyvää

En ole mikään loistelias hyväntekeväisyysihminen. Haluaisin olla osallistuvampi ja tässä suhteessa epäitsekkäämpi. Tosin sosiologiaa opiskellessani sain riittävästi perusteluja myös sille, kuinka hyväntekeväisyys olisi yksi pahimmista itsekkyyden piirteistä: ostamme itsellemme hyvää omatuntoa ja sitä kautta oikeutamme oman hyvinvointimme. Voihan sitä niinkin ajatella. Kuitenkin, meillä täällä on niin paljon, mitä ei ole muualla. Meillä on paljon tietoa, taitoa ja varallisuutta, jolla voisimme auttaa niitä, joilla sitä ei ole.

En ole myöskään kovin ekologinen. Enemmänkin ajattelen - toivon - että teknologia kehittyy vastaamaan nykyistä tilannetta ja tarpeitamme. Todennäköisesti liian hitaasti. Kiitos markkinatalouden ja voitontavoittelun. Olen liian itsekäs ja mukavuudenhaluinen luopuakseni. Mielestäni aina pienillä teoilla ei vain ole merkitystä. Joka päivä en myöskään jaksa muistella sitä sosiologian teoriaa, jonka mukaan jos kaikki maailman ihmiset muuttaisivat käytöstään, mitä tapahtuisikaan. Ehkä olen vain liian tietoinen, että niin ei käy. Tätä epäekologisuuttani häpeän vielä enemmän...

Joskus mietin, miksi meillä on niin paljon vaihtoehtoja. Miksi myydään kertakäyttöisiä paristoja eikä vain ladattavia? Miksi kaikki pastat eivät ole vain luomua? Miksi on muita kuin hybridiautoja? Miksi energiasäästölampuista ei saada paremman näköisiä ja luonnollisempaa valoa tuottavia - ja siksi valitsen mieluummin hehkulampun? Miksi tonnikalaa ei voitaisi myydä pahvitölkissä?

Miksi päädyin ajattelemaan tätä juuri tänään?

Luin Salonkijuoruja -blogista, että Iittalan liikkeissä on meneillään kampanja, jossa voi tuunata oman Teema-mukin. Hauska idea. Ajattelin, että olisi kiva askarrella itselle oma muki. Hinta tuntui kuitenkin liian kovalta. Olin jo aiemmin bongannut Stockalta mm. Heidi Klumin, George Clooneyn ja Giorgio Armanin taiteilemat mukit. Niiden hinta olisi ollut sama kuin tuon Iittalan askartelupakkauksen. Luulinkin ensin, että Iittalan mukista voisi tehdä millaisen haluaa. Eli voisin luoda jotain samaa kuin maailman tähdet...

Tänään vasta bongasin, että noiden julkimoiden mukeissa oli hyväntekeväisyysajatus taustalla. Ne liittyvät What Ever it Takes -kampanjaan. Myönnän, että suhtautumiseni muuttui. 20 euroa ei enää tunnukaan pahalta.

Kuulun nähtävästi siihen kohderyhmään, joille erilaiset "osta ja tee hyvää" -tuotteet ovat kuin luotuja. Maksan mielelläni mukista hieman enemmän, jos osa siitä menee hyvään tarkoitukseen. Nykyään tällaisia tuotteita on markkinoilla näköjään paljon. Ostaessa vaikka keittiörättiä, voi päättää, meneekö osa tuotosta Rosa-nauha -kampanjaan vai vain lian poistamiseen... Kunpa vielä saisi varmuuden, menevätkö rahat oikeasti perille. Etteivät jäisi matkalle.

Kuva: www.whateverittakes.org

Nyt mietin, että valitsisinko Heidi Klumin taiteileman perhosmukin. Vai tuon Giorgio Armanin Hope-mukin? Myös Donna Karanin muki näytti kivalta...