Ihania makuja

Olen saanut maistella tänään ihania makuja. Jos ruuanlaitto on yleensäkin kivaa, erityisen kivaa se on, kun onnistuu. Vihreistä parsoista tuli parilapannulla juuri niin rapsakoita kuin ajattelinkin. Enkä usko, että voisin koskaan kyllästyä grillattuun (vai pariloituun vai mitä se nyt on) vuohenjuustoon. Tahdon parilapannun. Se toimii kaasuhellalla niin loistavasti. Ensimmäinen joululahjatoive siis jo mielessä.

Positiivisin yllätys oli pinaatti-kevätsipuli-herne-höystö. Laitoin siihen vähän kasvislientä ja voita, ripauksen tinjamia ja basilikaa. Nami. Jo se tuoksu! En olisi ikinä uskonut, että pakasteherneet maistuisivat niin hyvälle. Alkuperäisessä ohjeessa oli kasvisliemen sijaan viiniä. Täytynee kokeilla.

Ranskalainen valkoviini Domaine Pfister Cuvée täydensi sopivalla tavalla makuja. Oikein hyvä kala-kasvispöydän viini. Viini oli muuten suljettu lasikorkilla. Ihanan näköinen. Kuin karahvi ja viinipullo samassa, tyylikkäästi toteutettuna.

Vaikka minusta on aina ihanaa, kun pöytäni ääressä istuu paljon ihmisiä ja seinien sisällä on menoa ja meininkiä (toivoisin, että näin olisi paljon useammin), nautin paljon myös hetkestä kun vieraat ovat juuri lähteneet... Kun pöytä on korjattu, pieni astianpesukoneeni (joka on minulle kuitenkin uusi ylellisyys) jyllää ensimmäistä eräänsä ja kun ruuat laitettu jääkaappiin. Kaadan mielelläni lasiin viiniä tai keitän teetä ja lösähdän divaanille nauttimaan hetkestä. Ehkä vielä maistelen jotain, mitä on jäänyt tähteeksi. Olo on raukea ja onnellinen. Kiitollinen siitä, että olen saanut viettää mukavan hetken minulle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa.

Minulle taisi jäädä vielä pieni annos semifreddoa. Taidan nauttia sen ennen kuin se jäätyy uudelleen...