Äitienpäivälounaan valmisteluja

Project Runwayn innoittamana sain kuin sainkin eilen tehtyä oheisen kuvan hameen. Kangas on taftia eli ihanan pönkköä. Pelkän leveän kuminauhavyötärön ompelemisen sijaan sain aikaan ihan laskoksiakin. Tuon 34 kokoisen mallinuken päällä hame näyttää suorastaan loistavalta. Ehkä minunkin päällä, kunhan kuminauha hieman löystyy... Mutta mustan topin ja musta-valkoisten kenkien kanssa asusta tuli kiva. Vaikka ehkä liian ladylike Maija Vilkkumaan konserttiin. Rokimman olisi tietysti saanut legginseillä ja erilaisilla kengillä. Minkäs teet, oma tyyli kun on mitä on - jotain aivan muuta kuin rokkimimmi.

Maija Vilkkumaa oli hyvä. En ole fani. Ystäväni, jonka synttäreitä juhlimme, on. (Onnea vielä!) Onhan hänellä tarttuvat sanoitukset ja melodiat - yhtäkin olen hyräillyt koko päivän. Säveltaipailuakin on tainnut joskus opiskella, kun melodiakulut niin upeasti hyppäsivät sävellajista toiseen. Mutta jokin siinä on, joka ei kuitenkaan ole ihan minua.... en tiedä mikä. Mutta kivaa oli!

Eilinen ompeluinspiraatio olisi voinut saada tänään jatkoa takin kanssa. En vain taida ehtiä huomisen äitienpäivälounaan valmisteluiden ja siivoamisen kanssa. Hyvä tekosyy siivota, kun tulee "vieraita". Taitaa olla jo kolmas äitienpäivä, kun keräännymme tänne lounaalle. Tavallaan hassua, kun kämppäni on pienin. Onneksi minulla on iso ruokapöytä, jonka ääressä istutaan aivan liian harvoin. Tykkään jo jonkinmoiseksi muodostuneesta perinteestämme. On mukava tarjota omalle äidille (ja perheelle) hyvää ruokaa. En tiedä, kuvittelenko vain vai onko tunnelma myös rennompi kuin jos olisimme vanhempieni luona? Menoa ja meninkiä ainakin riittänee.

Menuun suunnittelu jäi viime tippaan. Jotain tällaista on tarkoitus huomenna väsätä:

Grillattua parsaa

Vihreää salaattia pariloidun (?) vuohenjuuston kera

***

Kuhakakkua

Pinaatti-herne-kevätsipulilisuketta

Uunitomaatteja

Viinissä haudutettuja fenkoleita

Kookosriisiä

***

Semifreddoa vadelmilla

Mitenköhän taas selviäisin ilman Jamie Oliveria? Tästäkin menuusta monet ovat hänen reseptiensä innoittamia. Kuhakakkua teimme kerran Kulinaristisessa seurassamme ja olen sen jälkeen vain odottanut tilaisuutta, jolloin voisin valmistaa sitä uudestaan. Resepti on Saaristotapas -kirjasta.

Vaikka olen itseni palkitsija, vielä enemmän kaipaan sitä, että matkan - tekemisen - aikana on hauskaa ja hyvä olla. Esim. urheilussa minulle ei riitä hyvä olo suorituksen jälkeen vaan innostun vasta sitten, kun myös suorituksen aikana on kivaa. Siivoajana olen kävelevä katastrofi. Ajatus siitä, että siivoamisen jälkeen on kämpässä hyvä tuoksu ja sen jälkeen voisin itseäni palkita ei vain riitä motivointiin. Siksi olen jo jonkin aikaa siivonnut herkkujen ja/tai hyvän viinin avulla. Yritän tehdä rupeamasta mahdollisimman kivuttoman ja mukavan. Tämän päiväiseksi siivousviinikseni valikoitui Alkon ainoa Pecorino-rypäleestä valmistettu viini.

Ja sitten ryhdyn hinkkaamaan keittiön kaappeja, kun nyt riittäisi vain raivaus ja imurointi. Mistä tämä ihmeellinen, vain tietyissä tilanteissa nouseva pikkutarkkuus oikein tulee?