Sisustuskärpäsen puremia

(Alunperin julkaistu 11.10.2018)

Remppa vai muutto. Niin juuri, se tv-ohjelma. Vancouverin versio on suosikkini. Mutta sanapari on leikitellyt mielessäni jo jonkin aikaan. En usko, että elämässäni on muutosta, joka ei heijastuisi myös haluun tehdä kotona jotain muutoksia. Tai päin vastoin: halu muutokseen alkaa usein tarpeesta siirrellä huonekaluja. Heti näin 9 vuoden samaan osoitteeseen kulkemisen jälkeen on ensimmäisen kerran noussut mieleen kysymys, haluaisinko muuttaa. Sitä seuraa toinen: missä muualla muka haluaisin asua.

Tiedän jo, mitä tästä seuraa. Ensin ideoiden etsimistä. Aiemmin se tarkoitti läjää sisustuslehtiä ja viltin alle kääriytymistä ne seuranani. Nyt avaan Instagramin ja Pinterestin - ja päädyn maailmoihin, jotka ovat budjetillisesti tai tyylillisesti aivan liian kaukana. Kun ensimmäiset ajatukset muutoksen luonteesta heräävät, aloitan Torin selaamisen melkein kiertäjäkalvosimen tulehdukseen asti. Pakkomielteessä on tarkistettava ainakin kuusi kertaa päivässä, onko myyntiin tullut uusia vitriinejä. Yksi lähes täydellinen hinnaltaan ja tyyliltään meni jo sivusuun. Sekös harmittaa.



Sitten iskee epäillys: onko tässä mitään järkeä. Myydä vanhoja huonekaluja ja ostaa uusia. Yrittää saada niistä omista ei-niin-hyvin-pidetyistä sama hinta kuin mitä omat uudet löydöt maksavat. Kierrättää kaikkia yhden paikan vasemmalle kuin MAD-pelissä konsanaan. Kuvitella, että maalipurkki tai kaksi muuttaa kaiken. Paitsi sen, että sukkahousut ovat yhä aina yhdessä läjässä ja keskenään solmussa. Ja että mustien vaatteiden laatikkoa en saa vaaleammaksi kuin muuttamalla pukeutumistani. Yhtenä päivänä suuressa innostuksessa senkit vaihtavat lennossa keskenään paikkaa. Toisena palaavat kiltisti takaisin vanhoihin asemiinsa, koska niin on vain käytännöllistä ja silloin Torista hankittavien (eli vaihdettavien) huonekalujen lista on lyhyempi.

Kun samaan aikaan halajaa muutosta ja pelkää sitä, päätyy laittamaan lipaston myyntiin ja ottamaan sen sieltä hetken kulttua pois. Koska ei tiedäkään, mahtuvatko kaikki tavarat uusiin ratkaisuihin. Päättää ostaa yhden lähes täydellisen kaapin, mutta katuukin sitä, koska jokin täydellisempi voisi olla heti huomenna tarjolla. Uudesta järjestyksestä olohuoneessa saa energiaa. Piristävää ja ihanaa. Mutta kun seuraavana aamuna etsii unenpöpperöisenä ja turhautuneena minuuttikaupalla tavaroita uusista sijainneistaan, päättää viimeistään illalla vaihtaa kaikki takaisin paikoilleen. Koska niin on vain tarkoitettu.

Ja oikeasti: kuinka monella eri tavalla 53 neliöisen kaksion saa samoilla tavaroilla sisustettua? Jos suurin osa asioista ei voi vaihtaa paikkaansa?



Kun oma silmä ja omat tavat ovat tottuneet johonkin, niistä on vaikea oppia pois. Niin paljon kun haluaisin olla luova sisustaja, joudun usein näissä pöhinöissäni toteamaan, että ideat loppuvat kesken. Lopulta päädyn ostamaan kukkia ja uuden kynttilän - ja odottamaan hetkeä, kun olen ideoistani täysin varma. Jotkut nurkat ovat odottaneet the hetkeään jo täydet 9 vuotta.

Näkökulman vaihtamisen taito, vaikka sellaisen väitän omaavani, ei tunnu toimivan, kun kyse on sisustuksesta.

Juuri nyt haluaisin, että joku tulisi ja mullistaisi koko olohuoneeni. Tietysti nollabudjetilla, luovasti vanhoja huonekaluja hyödyntäen. Haluaisin, että jokin avaisi omaa näkemystä, ravistelisi sitä. Saisi huomaamaan, että uusi järjestys voi olla paljon parempi kuin se, mihin on tottunut. Että valo pääsee yhä olohuoneeseen, vaikka sohva on toisella seinällä. Ja ompelukoneille voi löytyä toinenkin nurkkaus. Samainen henkilö voisi saada myös huomaan, kuinka huonekalut vaihtavat strömsömäisen kätevästi väriä ilman pölyä ja lakan tuoksua lähes itsestään. Ja erilaiset ihanat asetelmat asettuvat senkkien päälle, vaikka ei vierailisi yhdessäkään sisustuskaupassa.



Hän ehkä myös auttaisi sen päätöksen tekemisessä, että noudatanko sisustuksessa Feng Shuita, scandinaavista käytännöllisyyttä, ranskalaista romantiikkaa vai ihan omaa intuitiotani. Juuri nyt perustelen valinnat sillä, mikä parhaiten sattuu sopimaan.


Siis olihan puhe sisustuksesta vai elämästä yleensä? Ehkä koti on elämän peili, joka elää samaa sykliä mielen ja luovuuden kanssa. Juuri nyt on tällainen vaihe, muutoksen suunnittelun vaihe. Etsitään suuntaa. Kotona ja töissä.

Kommentit

Suositut tekstit