Kaukaisia mielitekoja

Minulla on aina ollut juttuja, joiden tekemisen kuvittelen tuottavan itselleni erityisen hyvää oloa. Pysytyn mielessäni kuvittelemaan itseni tekemässä näitä asioita. Pystyn myös kuvittelemaan sen tunnetilan, joka minulla mahdollisesti olisi niitä tehdessä ja sen jälkeen. Kuitenkaan en saa jostain syystä itseäni liikkeelle...

Ne eivät ole "sitkun" asioita, sillä en koskaan mieti syitä, miksi en näitä asioita tee. En koe, että olisi olemassa varsinaisia esteitä niiden toteuttamiselle. Ne vaativat ehkä pieniä hankintoja, mutta eivät sellaisia, jotka olisivat ylivoimaisia tai niiden takia pitäisi vuosia säästää.

Ikäänkuin ne eläisivät toisessa aivopuoliskossani - ja oma elämäni olisi toisessa - ja puolen vaihtaminen tai toiselta puolelta ideoiden ja ajatusten nappaaminen arkeen olisi erityisen hankalaa.

Tällaisia juttuja ovat mm...

Smoothiesin valmistaminen aamuisin. Kuvittelen, kuinka elimistöni kiittäisi marjoista ja vitamiineista. Olen haaveillut tästä niin kauan kuin muistan. Kuitenkaan koskaan en ole aamiaiseksi smoothiesia valmistanut. Eikä minulla ole minkäänlaista teho-/sauvasekoitinta, jolla homma helposti hoituisi.

Erilaisten yleissivistystä lisäävien kirjojen lukeminen. Käydessäni Adlibris.com:ssa, löydän aina kymmeniä kirjoja, jotka minua kiinnostaisivat. Tämän päivän löytöjäni olivat kirjat Zen-ajattelusta, Nina Garcian kirjoittama tyyliopas, opas pienen puutarhan luomiseksi ja monta muuta. Joskus minulla on ollut tapana haalia kirjoja - ja jättää ne sitten lukematta. Esimerkiksi useat kengistä kertovat kirjani ovat jääneet koristuksiksi. Vaikka aidosti olen niistä kiinnostunut (kertovat kenkien historiasta, muotoilusta, designereista, eri aikakausien kenkämuodista). Onneksi ne toimivat myös hakuteoksina. Kirjakauppojen ale-katalogit saavat minussa samanlaisen yltiöinnostuksen aikaan. Olenkin yhtäkkiä kiinnostunut kaikista ja kaikesta.


Aloittaessani nykyistä ammattiani hankin useita muodinsosiologian kirjoja, jotka puhuvat siitä, mitä muoti oikeastaan viestii ja mitä me viestimme pukeutumisellamme itsestämme. Ahmin silloin ensimmäiset 30 sivua. Oli oikein kynä ja viivoitin vieressä, tein marginaaleihin muistiinpanoja. Sen pidemmälle en kirjoissa kuitenkaan ole koskaan päässyt...

Tyylikkäästi, leidimäisesti ja huolitellusti pukeutuminen. Niin kuin Sex and the Cityssä. :) Minua jopa ärsyttää, että lähden nykyisin niin helposti ovesta ulos rytkyissä, meikittömänä, hiukset roikkuen. Joskus yritin selittää, että ei Suomessa voi pukeutua carriemaisesti. Nykyisin ajattelen, että se on vain tekosyy, kuten myös se, ettei minulla olisi oikeanlaisia vaatteita...

Se, kuinka paljon jaksan välittää ulkonäöstäni on täysin verrannollinen mielialaani. Yleensä ensimmäinen merkki jonkin matalan mielialakauden vaihtumisesta toiseksi on se, että haluan näyttää hyvältä. En pysty kuitenkaan itseäni huijaamaan. Jos ei tee mieli näyttää hyvältä, en saa sitä tunnetta itselleni luotua vaikka minkä iltapuvun päälleni pistäisin. Tästä syystä olen niin vakuuttunut, että tyylimme ja pukeutumisemme on oikeastaan sisäisen minämme ja tunnetilojen ilmentämistä, eikä päinvastoin.

Vartalon ihon hoito. Aina välillä onnistun. Mutta myöhemmin taas vieroitun. Siihen kuluu muka liian kauan aikaa. Kasvojen hoitaminen toteutuu rutiinimaisemmin. Johtuen ehkä siitä, että näen niin nopeasti, jos en ole puhdistanut ja rasvannut niitä riittävästi. Muistan ajan, jolloin kuivaharjasinkin vartaloni ihoa päivittäin. Laitoin selluliittirasvat ja kaikki. Nyt en millään viitsisi.

Koti, joka olisi aina siisti ja siksi avara. Tämä muodostaa poikkeuksen, vahvistaa säännön. Keksin alati hyviä selityksiä sille, miksi kotini ei pysy siistinä. Milloin kyse on ollut siitä, että minulla ei ole riittävästi säilytystilaa, että jos kaikille tavaroille olisi paikkansa, kyllähän ne sinne helposti laittaisi. Toisinaan taas siitä, että en viitsi siivota juuri nyt, koska kohta taas ompelen ja joudun heti siivoamaan uudestaan. Nykyinen selitykseni on, että kotini on liian pieni ja täällä on liikaa tavaraa ja ikkunatkin ovat liian pienet... Ainoa oikea selitys taitaa kuitenkin olla se, että olen sotkuinen ihminen. :)

Aamulatten valmistaminen oli minulle ennen tällainen "kaukainen mieliteko". Jokin sai minut kuitenkin yrittämään ja hankkimaan rakkaan mutteripannuni. Nyt on menossa jo kolmas pannu ja aamurutiinini on ollut voimissaan jo ainakin neljä vuotta. Maidonkin jaksan joka aamu erikseen keittää. Mitäköhän kaukaista mielitekoa ryhtyisin seuraavaksi toteuttamaan?

Onko teillä tällaisia mielitekoja?