Jotain ihan muuta...

Täällä taas. Korkeiden talojen ja liikenteen humun keskellä. Nautin maalla eniten hiljaisuudesta ja sen eri muodoista. Ja tilasta. Avaruudesta. Mahdollisuudesta mahtua, hengittää, olla. Monta ajatusta olisi, joista voisi ihan oman postauksen kirjoittaa. On selvästi tehnyt hyvää tämä muualla olo - paluu ei niinkään.

Huomaan, että perusasiat tekevät minulle vain niin hyvän olon. Ystävien läheisyys, lasten nauru - ja toisinaan itku - luonnon äänet, järven tuoksu... Oli kiva katsella ystävieni pienten touhuja. Osallistuakin. Vaikka minusta tuntuikin, että ajan kuluessa minusta tuli aina vain enemmän ei-täti. Oli kiva käydä kalassa, soutamassa verkkoja. Yleensä minut saa sinne väkisin raahata. Saaliista valmistimme maailman parhaita kalapullia, joiden resepti muunntui sen mukaan, mitä kaapista löytyi:

valkolihaisia kaloja fileoituina - meillä oli 2 haukea, ahvenia, särkiä, säynävää...

suolaa

sitruunan mehu ja kuortakin

kylmäsavulohta

mustapippuria

tuoretta leipää korppujauhojen korvikkeena

purkillinen creme bonjourta, ruohosipulilla maustettua

paljon ruohosipulia

persiljaa

valkosipuliakin taisi mukaan mahtua

säilykerapujen lientä - ravut käytimme muuhun

kananmunia, valkuaiset vaahdoitettuina

Oli ihanaa istuskella mökin portailla ja lueskella. Nähdä ympärillään vain puita. Niitä sai ajatella vain puina. Ei tarvinnut muistaa, että ovat osa metsää. Välillä aurinko paistoi silmiin, itikat söivät korvaa, otsaa ja päänahkaa. Nuorin porukasta halusi usein "tiitata", kiikkua. Milloinkohan olen viimeksi antanut vauhtia?

Oli ihanaa istuskella illalla mökin fiiliksessä. Aurinko laski, pilvien takana. Oli hetki aikaa jutella ja juoruta, nauraa ja kikattaakin.

Tänään istuskelin aamulla vanhempieni mökin aitan portailla. Mietin, oppisinkohan siellä rentoutumaan ja viihtymään. Kun maalla on niin mukavaa, luonnon keskellä rauhoittavaa. Paikkakin on niin kaunis. Yksi kauneimmista, mitä tiedän. Jos sisustaisin oman aitanpuoliskoni ensin mieluisaksi. Keksisin sitten oman projektin. Ryhtyisin vaikka kasvattamaan jossain nurkassa pellavaa. Tai opettelisin rakentamaan. Ensin tuoleja ja pirttipöytiä. Sitten kelluvia, "liikkuvia" terasseja.

Sellaisella oli kovin mukava lillua Juhannusaattona.