Pienien hetkien ihanuudesta
Luulen, että erilaisten merkityksellisten hetkien ja tapahtumien määrä päivän aikana on vakio. Siinä vain on eroa, rekisteröimmekö ne. Joskus sensorit ovat kohdillaan tai silmät tavallista avoimempana havainnoimaan... Viimeisiin kahteen päivään on jostain syystä sisältynyt mielestäni tavallista enemmän hetkiä, jotka haluan tallentaa ihanina ja merkityksellisinä.
...menin eilen asiakkaani kanssa Max&co:n liikkeeseen. Pidän merkin vaatteista paljon ja tiesin niiden sopivan myös asiakkaalleni. Yllätys oli suuri, kun huomasin entisen "hovipukijani", suosikkimyyjäni olevan taas mukana bisneksessä, liikkeessä myyjänä. Hänellä oli vielä neljä vuotta sitten oma liike, jonka lopetti kokeillakseen jotain muuta. Parin vuoden ajan ostin melkein kaikki vaatteeni ko. liikkeestä, jonka nimi oli vahvastikin mielessäni miettiessäni yritykseni nimeä. Olin iloinen, kun hän tunnisti minut. Haluaisin viedä hänelle kukan: kiittääkseni silloisista elämyksistä ja siitä, että hän oli varmasti alitajuisesti yksi niistä innoittajista, jotka saivat minut aikoinaan vaihtamaan alaa.
...sain eilen ihailla pienen nelivuotiaan jalkapalloinnostusta. Kuinka vilpittömästi innoissaan hän olikaan! Mieleeni pureutui ihanana hetkenä myös hänen puolitoistavuotiaan veljensä huolehtivaisuus. Kuuli minun puhuvan huilimisesta. Luuli nähtävästi, että tarkoitin huivia, koska lähti sellaista etsimään ja pian toi minulle keltaisen sifonkihuivin voitonriemuinen ilme kasvoillaan. Kuinka hellyyttävää!
...eksyin Akateemiseen ja pokkarihulluna huomasin ilokseni kaikkien pokkareiden olevan alennuksessa. Olen aina luullut, että niitä "minun pokkareitani" (=sopivasti kepeyttä, hömppää ja rakkausdraamaa) on vain hyllyllinen. Niitä löytyikin lisää fiction-kylttien alta. Hyllytolkulla!!! Menin aivan sekaisin. Mukaan lähti lopulta Marian Keyesin "Sushi for Beginners"..
...olen taistellut jo jonkin aikaa painoni kanssa. Oikeastaan se on ollut jonkinlainen mysteeri koko aikuisikäni. Kukaan ei tiedä, mikä normaalipainoni on. Otan aina L-kokoisia vaatteita mukaani Zaran sovituskoppiin, vaikka jo jonkin aikaa olen tiedostanut niiden olevan liian pieniä. Tällä kertaa ilokseni huomasin, että ne menivät päälle. En uskaltanut heti sanoa asiaa edes itselleni ääneen. Jotain on täytynyt tapahtua. Joko painossani tai kaavoituksessa. Toivon tietysti ensimmäistä.
... listaukseeni kaukaisista mieliteoista pitäisi lisätä ehdottomasti tennis. Katselin perjantai-illan ratoksi Ranskan avointen miesten semifinaalia. Olin haltioissani. Suosikkini, Federer, voitti. Katsellessani mietin heidän jalkojen - ja erityisesti nilkkojen - voimakkuutta ja kestävyyttä... Pelin jälkeen surffasin myös netistä tietoa, olisiko läheisellä tenniskentällä kursseja. Joka kesäinen juttu.
...ylipäänsä oloni on ollut voimallisempi kuin pitkään aikaan. Miten lohdullista ja ihanaa. Välillä olen huomannut jopa hymyileväni. :)
...ja kun olen vielä niin innoissani The Takista. Mustat legginssit, korkokengät ja tunika, joka ei takin alta näy, on ollut aivan täydellinen päivän asu näihin sateisiin. :)
Hmmm... Elämän onni ja ilo taitaa koostua pienistä asioista ja hetkistä, vai mitä mieltä olette?
...menin eilen asiakkaani kanssa Max&co:n liikkeeseen. Pidän merkin vaatteista paljon ja tiesin niiden sopivan myös asiakkaalleni. Yllätys oli suuri, kun huomasin entisen "hovipukijani", suosikkimyyjäni olevan taas mukana bisneksessä, liikkeessä myyjänä. Hänellä oli vielä neljä vuotta sitten oma liike, jonka lopetti kokeillakseen jotain muuta. Parin vuoden ajan ostin melkein kaikki vaatteeni ko. liikkeestä, jonka nimi oli vahvastikin mielessäni miettiessäni yritykseni nimeä. Olin iloinen, kun hän tunnisti minut. Haluaisin viedä hänelle kukan: kiittääkseni silloisista elämyksistä ja siitä, että hän oli varmasti alitajuisesti yksi niistä innoittajista, jotka saivat minut aikoinaan vaihtamaan alaa.
...sain eilen ihailla pienen nelivuotiaan jalkapalloinnostusta. Kuinka vilpittömästi innoissaan hän olikaan! Mieleeni pureutui ihanana hetkenä myös hänen puolitoistavuotiaan veljensä huolehtivaisuus. Kuuli minun puhuvan huilimisesta. Luuli nähtävästi, että tarkoitin huivia, koska lähti sellaista etsimään ja pian toi minulle keltaisen sifonkihuivin voitonriemuinen ilme kasvoillaan. Kuinka hellyyttävää!
...eksyin Akateemiseen ja pokkarihulluna huomasin ilokseni kaikkien pokkareiden olevan alennuksessa. Olen aina luullut, että niitä "minun pokkareitani" (=sopivasti kepeyttä, hömppää ja rakkausdraamaa) on vain hyllyllinen. Niitä löytyikin lisää fiction-kylttien alta. Hyllytolkulla!!! Menin aivan sekaisin. Mukaan lähti lopulta Marian Keyesin "Sushi for Beginners"..
...olen taistellut jo jonkin aikaa painoni kanssa. Oikeastaan se on ollut jonkinlainen mysteeri koko aikuisikäni. Kukaan ei tiedä, mikä normaalipainoni on. Otan aina L-kokoisia vaatteita mukaani Zaran sovituskoppiin, vaikka jo jonkin aikaa olen tiedostanut niiden olevan liian pieniä. Tällä kertaa ilokseni huomasin, että ne menivät päälle. En uskaltanut heti sanoa asiaa edes itselleni ääneen. Jotain on täytynyt tapahtua. Joko painossani tai kaavoituksessa. Toivon tietysti ensimmäistä.
... listaukseeni kaukaisista mieliteoista pitäisi lisätä ehdottomasti tennis. Katselin perjantai-illan ratoksi Ranskan avointen miesten semifinaalia. Olin haltioissani. Suosikkini, Federer, voitti. Katsellessani mietin heidän jalkojen - ja erityisesti nilkkojen - voimakkuutta ja kestävyyttä... Pelin jälkeen surffasin myös netistä tietoa, olisiko läheisellä tenniskentällä kursseja. Joka kesäinen juttu.
...ylipäänsä oloni on ollut voimallisempi kuin pitkään aikaan. Miten lohdullista ja ihanaa. Välillä olen huomannut jopa hymyileväni. :)
...ja kun olen vielä niin innoissani The Takista. Mustat legginssit, korkokengät ja tunika, joka ei takin alta näy, on ollut aivan täydellinen päivän asu näihin sateisiin. :)
Hmmm... Elämän onni ja ilo taitaa koostua pienistä asioista ja hetkistä, vai mitä mieltä olette?
Kommentit
"meillä" töissä on ollut ihan virallisena johtoajatuksena "Hyvistä hetkistä hyvä elämä". Olen ottanut sen johtoajatukseksi myös omaan elämääni. Yksinkertaista, mutta niin totta!
- Heidi