Valonsäteille mahdollisuus

Ennen...

Ikkunatkin on joskus pestävä. Etenkin, jos asuu 1. kerroksessa ja autot pysäköityvät muutaman metrin päässä. Kannattaa - pakollinen neuvontaosuus - pestä ne useammin kuin kerran kahdessa vuodessa. Jos haluaa selvitä helpommalla.

"Eihän sinulla ole kuin kaksi ikkunaa", sanoisi moni. Kuitenkin saan yhden pesemiseen kulumaan 1,5 tuntia. Aluksi kaupungin pöly, noki vain leviää. Vähän ajan päästä suututtaa niin, että revin sälekaihtimet irti ja vien ne suihkuun puhdistautumaan. Neljän pesukerran jälkeenkään ei mielestäni ole täysin puhdasta.

Puolentoista tunnin aikana ehtii miettiä monta ajatusta. Miksi ikkunanpesuaine tuoksuu niin pahalle? Olisi pitänyt tyytyä sitruunantuoksuiseen Fairyyn. Olisi mukavampaa puuhaa, jos edes tuoksu olisi hyvä. Miksi ei ole keksitty sälekaihtimien pesuvälinettä? Ehkä jostain olisi löytynyt hyvät niksit. Olisivatkohan ne auttaneet tähän nokimäärään, joka tuntuu vain leviävän? Miten voivat ikkunanpesuainepurkin kyljessä luvata "viiruttomia" ikkunoita? Eihän se pesuaineesta ole kiinni - kai...

... jälkeen.

Olen aina ajatellut, että kyllähän sitä ikkunoiden pesijäksi aina pääsee... (Kaikella kunnioituksella ikkunanpesijöitä kohtaan). Mutta en minä. Itse en ainakaan itseäni palkkaisi. En saisi voita leivän päälle. Tuskin edes leipää. Sen verran kauan tuo touhu minulta vie.

Ilman viihdykkeitä ja porkkanoita ei touhu tälläkään kertaan onnistunut. Adrenaliinia oli kehossa tarpeeksi, aurinkokin hieman ärsytti. Ikkunanpesuviiniksi valikoitui Les Fumées, rakastamieni Lurtonin veljesten yksi hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen Sauvignon Blanc. Siivousvaatteena toimi kukkamekko, musiikista huolehti Spotify ja No Doubt.


Nyt pääsee valo sisään. Tai ainakin olohuoneeseen.