The Kengät

Eiväthän ne nimeäni huutaneet kengät jääneet kauppaan, eivät. Ovat niin ihanat jalassakin kun uskalsin vain toivoa. Kotoa löytyi kaksikin pientä iltalaukkua, jotka molemmat ovat kuin luodut kengille. Puutarhajuhlat, here I come, kuka järjestäisi?

Ilman luopumisia ja päätöksiä kengät eivät tällä kertaa kotiini löytäneet. Historiankirjoitus kertoo, että olen ollut naimisissa ja eronnut. Jo viisi vuotta sitten. Sormukset ovat lojuneet korurasiassa sänkyni alla. Moni sanoo, että vasta sitten kun sormuksista on luopunut, pystyy jatkamaan matkaansa. En ole ehkä ihan samaa mieltä. Mielestäni olen jatkanut matkaani jo aikaa sitten. Toisaalta, tästä rahaksi vaihtamisesta on niin vähän aikaa, että elämä ei yksinkertaisesti ole voinut muuttua kovinkaan paljoa. Ei - elämäni prinssi ei kävellyt heti romukultaa ostaneen liikkeen ovella vastaan.

Tiedän, että jotkut ovat kauhuissaan: ostinko sormuksillani kengät? Olenpa tunteeton. Mutta minulla on kengistäni paljon parempi mieli kuin sormuksista. Olisiko minun pitänyt säästää sormukset ja antaa ne eteenpäin joskus tulevaisuudessa ja toivottaa "onnea matkaan"?

Tunteettomalta minusta olisi tuntunut myös sormuksien vaihtaminen maitoon, tonnikalapurkkiin, sähköön ja bussilippuun. Säästyipähän niihin nyt sitä tavallista käyttörahaa.

Miksi juuri nyt? Kaikella on tarkoituksensa, paikkansa ja aikansa. Nyt oli vain niin hyvä hetki. Tuntuu olevan monelle asialle, päätökselle.