Puutarhaunelmia illan ratoksi

Nyt se iski. Itselleni varmempi merkki minäni kasvamisesta ja kypsymisestä kuin mahdolliset olevat ja tulevat rypyt.

Halu pieneen puutarhaan. Parvekkeelle perustettuna se olisi trendikäskin. Sellaisen saattaisin saada jopa pysymään hengissä. Hyvällä tahdollakaan en voi väittää olevani viherpeukalo. Voisiko sellaiseksi oppia?

Paljon ruukkuja. Erilaisia ruukkuja. Isoja ja pieniä. Niihin nahkealehtisiä kasveja istutettuna. Sellaisten selviämisestä ilmastossamme olen nykyisin melko varma. Yksikin on elänyt kuivakautta ikkunalaudallani jo lähes vuoden ja niin vain aikoo virota, kun vihdoin tarjosin sille vettä. :) Lisäksi jotain väripilkkuja. Ja yrttejä.

Kaikki tämä on sisustuslehtien ansiota, tai syytä. Ne ovat aivan liian täynnä kuvauksia erilaisista parvekepuutarhoista, patioista, terasseista, pihoista vesialueineen ja kiviasetelmineen. Antavat vielä vinkkejäkin. Tuntuu kovin helpolta ja houkuttelevalta.

Minulla olisi design-kastelukannukin jo odottamassa. Ollut melko vähäisellä käytöllä viimeaikoina...



p.s. Paras keino - so far - ryppyjen siloittelemiseksi taitaa kuitenkin olla työstressin välttäminen. Ihan omaan kokemukseeni perustuenkin tuumin niin...