itsekkyyttä vai itsenäisyyttä

Minulla on meneillään jokin ihmeellinen itsepäisyys-itsenäisyys-itsekkyys -kausi. En haluaisi olla kenestäkään riippuvainen. Haluaisin kaiken tehdä itse ja omalla tavallani. Samalla reviiriäni suojellen: ärsyynnyn, jos reviirilleni vain tullaan - kysymättä ja kyseenalaistamatta. Ehkä ennen kaikkea haluan luoda oman elämäni suoja-aluetta, jolla saisin olla rauhassa minä, jossa eläisi vain minä (toistaiseksi, I hope)...

Eli minäminäminäminä. Ja sitten vielä eieieieie. Ehkä vielä tahtootahtootahtootahtoo.

Konkreettisimmin tämä tunne tuli siinä vaiheessa, kun huomasin olevan täysin muiden armoilla, että pääsin juhannusreissustani pois. Harmitti, kun en ollut asiaa etukäteen täysin miettinyt. Päätin moneen kertaan, että ensi kesään mennessä minulla on oma (tai vuokrattu)- kullan värinen - auto, jolla pääsen liikkumaan juuri silloin kun mieli tekee. Onhan se kai ekologista kulkea matkoja porukalla. Mutta itselle se ei aina ehkä ole paras tapa liikkua. Ainakaan se, että on riippuvainen muiden aikatauluista.

Autosta on muutenkin tullut minulle jonkinlainen itsenäisyyden symboli. Sen kanssa ei tarvitsisi aikatauluja katsella. Olisi oma tahto, oma tila. Lähteminenkin helpottuisi, kuvittelen niin. Hassua hegemoniointia.

Kuvittelen myös, että sitten elämäni on paremmin kuosissa, kun on - koti, auto, rauha ja vapaus. On aina vaarallista elää "sitkun"-elämää. Saattaa monta hyvää asiaa jäädä näkemättä ja kokematta "täskun"-elämässä.

Voiko ihminen elää elämäänsä olematta muista riippuvainen? Kannattaako se? Milloin itsekkyys on terveellistä, milloin liiallista? Milloin itsenäisyydestä tulee itsekkyyttä - ja päin vastoin? Suojelevatko kaikki reviiriään ja miten?

p.s. Tuossa edellisen postauksen ensimmäisessä kuvassa on harmaasieppo-emo. Se on tehnyt pesän mökin kuistilla olleeseen koristelinnunpesään. Tyytyväisenä on siellä hautonut munia viimeisen viikon. Sen verran jo tottunut mökin elämään, että antoi ottaa kuvan parin metrin päästä. Ehkä vain katseli vähän tuikeena. Muissa kuvissa sillä oli punaiset silmät - ei tainnut kameran punasilmänestäjä toimia lintuihin? Mutta ei ole helppoa linnuillakaan tuo pienokaisten saaminen. Tämä yksilö on onneksi löytänyt erityisen mukavat olosuhteet...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Eikö ole mahtavaa, kun voi kysellä. Eikä tarvitse tietää vastausta! Kenenkään. Nautitaan siitä.

Auto on kovin monelle itsenäisyyden symboli. Enkä ihmettele lainkaan miksi. Mutta ilmankin voi tuntea itsensä itsenäiseksi. Jos nyt se edes on hyväksi...

Minulle pyörä on tuonut usein valtavan vapauden fiiliksen. Siksi en ole täysin suostunut luopumaan ikifillari haaveestani. Siis sellaisesta pyörästä, jossa on edessä loota, johon mahtuu kassi tai pari tai molemmat poikani! Kun vain tonni tipahtaisi taivaasta, kävisin Sörnäisissä ostoksilla.

juu
Ilona sanoi…
Joskus tuollaisissa tilanteissa sitä tosiaan kaipaa omaa autoa, mutta muuten olen itse aika tyytyväinen olooni ilman. Ja miten söpö lintu tuossa pesässä! Onpa hyvän pesän itselleen löytänyt :)

Sinulle on haaste blogissani...
Maarit sanoi…
Juu: Totta, pyörässä on jotain samaa. Harmi, että sillä ei pääse pitkiä matkoja. Tai pääseehän sillä, jos jaksaa polkea ja on aikaa. Ketjua kyllä riittää... ;)

Ilona:My first blogi-haaste, kiitos! :)
Anonyymi sanoi…
Ei autoa, Maarit ei. Vaan skootteri, sellainen ihanan värinen, jolla voisi viilettää menemään kaupungin katuja pitkä shifonkihuivi ja kukkamekko hulmuten! Okei, ymmärrän, ettei se auttaisi kovin pitkiin mökkireissuihin, mutta ah, mikä ajatus...

Ja oikeasti, ymmärrän täsmälleen ärsyyntymisesi muiden armoilla.

**Jenni S.
Maarit sanoi…
Jenni S: Totta! Olen täysin unohtanut skootterin. Joskus hurjana ja nuorena kuvittelin aina ajavani töihin mustassa kotelomekossa, korot jalassa ja käsilaukku kädensijassa/ohjaustangolla roikkuen. Mutta mökille sillä, hmm. Tietäisi ainakin matkustaneensa... :)

Suositut tekstit