itsekkyyttä vai itsenäisyyttä
Minulla on meneillään jokin ihmeellinen itsepäisyys-itsenäisyys-itsekkyys -kausi. En haluaisi olla kenestäkään riippuvainen. Haluaisin kaiken tehdä itse ja omalla tavallani. Samalla reviiriäni suojellen: ärsyynnyn, jos reviirilleni vain tullaan - kysymättä ja kyseenalaistamatta. Ehkä ennen kaikkea haluan luoda oman elämäni suoja-aluetta, jolla saisin olla rauhassa minä, jossa eläisi vain minä (toistaiseksi, I hope)...
Eli minäminäminäminä. Ja sitten vielä eieieieie. Ehkä vielä tahtootahtootahtootahtoo.
Konkreettisimmin tämä tunne tuli siinä vaiheessa, kun huomasin olevan täysin muiden armoilla, että pääsin juhannusreissustani pois. Harmitti, kun en ollut asiaa etukäteen täysin miettinyt. Päätin moneen kertaan, että ensi kesään mennessä minulla on oma (tai vuokrattu)- kullan värinen - auto, jolla pääsen liikkumaan juuri silloin kun mieli tekee. Onhan se kai ekologista kulkea matkoja porukalla. Mutta itselle se ei aina ehkä ole paras tapa liikkua. Ainakaan se, että on riippuvainen muiden aikatauluista.
Autosta on muutenkin tullut minulle jonkinlainen itsenäisyyden symboli. Sen kanssa ei tarvitsisi aikatauluja katsella. Olisi oma tahto, oma tila. Lähteminenkin helpottuisi, kuvittelen niin. Hassua hegemoniointia.
Kuvittelen myös, että sitten elämäni on paremmin kuosissa, kun on - koti, auto, rauha ja vapaus. On aina vaarallista elää "sitkun"-elämää. Saattaa monta hyvää asiaa jäädä näkemättä ja kokematta "täskun"-elämässä.
Voiko ihminen elää elämäänsä olematta muista riippuvainen? Kannattaako se? Milloin itsekkyys on terveellistä, milloin liiallista? Milloin itsenäisyydestä tulee itsekkyyttä - ja päin vastoin? Suojelevatko kaikki reviiriään ja miten?
p.s. Tuossa edellisen postauksen ensimmäisessä kuvassa on harmaasieppo-emo. Se on tehnyt pesän mökin kuistilla olleeseen koristelinnunpesään. Tyytyväisenä on siellä hautonut munia viimeisen viikon. Sen verran jo tottunut mökin elämään, että antoi ottaa kuvan parin metrin päästä. Ehkä vain katseli vähän tuikeena. Muissa kuvissa sillä oli punaiset silmät - ei tainnut kameran punasilmänestäjä toimia lintuihin? Mutta ei ole helppoa linnuillakaan tuo pienokaisten saaminen. Tämä yksilö on onneksi löytänyt erityisen mukavat olosuhteet...
Eli minäminäminäminä. Ja sitten vielä eieieieie. Ehkä vielä tahtootahtootahtootahtoo.
Konkreettisimmin tämä tunne tuli siinä vaiheessa, kun huomasin olevan täysin muiden armoilla, että pääsin juhannusreissustani pois. Harmitti, kun en ollut asiaa etukäteen täysin miettinyt. Päätin moneen kertaan, että ensi kesään mennessä minulla on oma (tai vuokrattu)- kullan värinen - auto, jolla pääsen liikkumaan juuri silloin kun mieli tekee. Onhan se kai ekologista kulkea matkoja porukalla. Mutta itselle se ei aina ehkä ole paras tapa liikkua. Ainakaan se, että on riippuvainen muiden aikatauluista.
Autosta on muutenkin tullut minulle jonkinlainen itsenäisyyden symboli. Sen kanssa ei tarvitsisi aikatauluja katsella. Olisi oma tahto, oma tila. Lähteminenkin helpottuisi, kuvittelen niin. Hassua hegemoniointia.
Kuvittelen myös, että sitten elämäni on paremmin kuosissa, kun on - koti, auto, rauha ja vapaus. On aina vaarallista elää "sitkun"-elämää. Saattaa monta hyvää asiaa jäädä näkemättä ja kokematta "täskun"-elämässä.
Voiko ihminen elää elämäänsä olematta muista riippuvainen? Kannattaako se? Milloin itsekkyys on terveellistä, milloin liiallista? Milloin itsenäisyydestä tulee itsekkyyttä - ja päin vastoin? Suojelevatko kaikki reviiriään ja miten?
p.s. Tuossa edellisen postauksen ensimmäisessä kuvassa on harmaasieppo-emo. Se on tehnyt pesän mökin kuistilla olleeseen koristelinnunpesään. Tyytyväisenä on siellä hautonut munia viimeisen viikon. Sen verran jo tottunut mökin elämään, että antoi ottaa kuvan parin metrin päästä. Ehkä vain katseli vähän tuikeena. Muissa kuvissa sillä oli punaiset silmät - ei tainnut kameran punasilmänestäjä toimia lintuihin? Mutta ei ole helppoa linnuillakaan tuo pienokaisten saaminen. Tämä yksilö on onneksi löytänyt erityisen mukavat olosuhteet...
Kommentit
Auto on kovin monelle itsenäisyyden symboli. Enkä ihmettele lainkaan miksi. Mutta ilmankin voi tuntea itsensä itsenäiseksi. Jos nyt se edes on hyväksi...
Minulle pyörä on tuonut usein valtavan vapauden fiiliksen. Siksi en ole täysin suostunut luopumaan ikifillari haaveestani. Siis sellaisesta pyörästä, jossa on edessä loota, johon mahtuu kassi tai pari tai molemmat poikani! Kun vain tonni tipahtaisi taivaasta, kävisin Sörnäisissä ostoksilla.
juu
Sinulle on haaste blogissani...
Ilona:My first blogi-haaste, kiitos! :)
Ja oikeasti, ymmärrän täsmälleen ärsyyntymisesi muiden armoilla.
**Jenni S.