Runokirjanen

Löysin kirjasen, johon olen joskus nuorena aikuisena - ja sen jälkeenkin - kerännyt runoja ja aforismeja. En ole silloin(kaan) ollut kesäihminen. Olen kaivannut ja ihannoinut syksyä. Ihmisten lämpöä, läheisyyttä.

"Päivä sarastaa.

Tunnen ainakin tuhat tapaa pelastaa se.

Mutta sitten tulee yö."

- Pentti Saaritsa-

"Yhtäkkiä ilmestyy ihminen syliin ja

sitä koskettaa varovasti ettei se

hajoaisi käsiin

ja ihmettelee miten eksyi juuri tähän ja

miten kauan sillä on aikaa olla tässä."

- Kari Hotakainen -

"Kuulen ikävän

helkkyvän sävelin

itkevän ajatusten pitkää välimatkaa,

lämmön kaukaista kosketusta.

Laulan samoin sanoin,

hyräilen kyynelin sävelet,

muistan sinut ja yhteiset hetket.

Odotan,

kuuntelen,

kun kuiskaat:

Jaksa vielä hetki."

- Minna Lassila-

"Katson penkiltä

kun varpusenpoika kylpee.

En ajattele ikäviä,

älä sinäkään."

- Risto Rasa -

"Ehkä lapsi katsoessaan minuun
Näkee sen lapsen joka
joskus olin.
Ja on kuin olisin jotakin saanut anteeksi."
- Risto Rasa -

Niin moni näistä runoista - huomaan - on jättänyt muistijälkensä. Muistuvat mieleeni, kun tarvitsen sanoja. Tulevat ajatuksiin yksittäisinä lauseina. Yhdistyvät tunteeseen.

"Ammottavien jyrkänteiden reunoilla

yhdellä jalalla horjuen

sitä oppii parhaiten

miten vaikeaa

on tuskan sumentamin silmin

erottaa

mikä on puhdasta rakkautta

mikä pelkkää pelkoa

seisoa omilla jaloilla?"

- Tommy Taberman -

Niin totta... niin totta.