lauantai 20. helmikuuta 2016

Tahdon

Kihlasin itse itseni. Kävelin sormuskauppaan ja ostin design-sormuksen. Oikeaan nimettömään sitä pujottaessani lausuin mielessäni: "Tahdon - tahdon pitää itsestäni huolta, tavoitella onnellisuutta ja rakastaa itseäni tällaisena kun olen." Aina se ei ole ollut - eikä tule olemaan - helppoa. Joskus oma tahtotila täytyy valan muodossa omaan mieleen takoa ja symboli tälle valalle luoda. Onnea on, että tätä ajatusta ei tällä hetkellä tarvinnut pakottaa tulevaksi. Fiilis on jo hetken ollut, että elämä on ihanaa ja minä pärjään. Tämän haluan säilyttää ja muistaa. 



Tarvitsemme muistuttajia, symboleita. Esineitä ja kuvia, jotka merkitsevät jonkin asian toteutuneiksi. Tai alkaneiksi. Tai meneillään oleviksi. Matkalla mukana oleva turistikartta on matkan eri vaiheissa kaikkea tätä. Kun löydämme sen kirjojen välistä vuosien päästä ja tutkailemme siihen tehtyjä merkintöjä, mieleemme palaa ei vain näkymiä vaan myös fiiliksiä, tuntemuksia, tuoksuja, makuja, ääniä...

Usein symbolin merkitystä miettii vasta jälkikäteen. Niin minulla kävi maratonmitalini kanssa. Pitkään se oli esillä vailla tunnesidettä. Koska jotenkin tuntui, että sen vain kuului olla esillä. Suoritus. Kunnes eräs aamu siivotessani otin mitalin käteeni ja ymmärsin sen symboloivan ja olevan minulle esimerkki siitä, että todella voin saavuttaa jotain, mitä tahdon. En käy mitalia välttämättä hipelöimässä, mutta palautan sen usein mieleeni silloin, kun päässäni pyörii ajatuksia, kuten "en osaa", "en kuitenkaan onnistu", "ei minulla ole mahdollisuuksia". 

Toisinaan symbolit muodostuvat merkityksellisiksi vahingossa. Kuten silloin, kun joku on antanut sinulle lahjaksi korun. Vähitellen käyttäessäsi korua sen merkitys sinulle syvenee ja vahvistuu. Siitä voi tulla voimaesineesi, onnenkalu. Kaikista koruista ei tule itsetunnon vahvistajia, vaikka ne kuinka olisi rakkailta saatuja. Ne voivat myös olla vain koruja.

Itselleni ainakin on vieraampaa ladata tietoisesti tarkoituksia johonkin esineeseen jo omistajuuden alkuvaiheissa. Miten jännittävä ja merkityksellinen hankintatilanteesta näin tulee. Siirtymäriitti. Pelkää tekevänsä väärän valinnan. Sitovansa kaikki odotuksensa ja unelmansa johonkin, joka ei niitä kannakaan. Joihin ne eivät sovi. Silmät hapuilevat sitä oikeaa. Mieli yrittää tunnistaa oikeaa tunnetta kehossa. Kun se oikea symboli löytyy, se valahtaa elämään kuin olisi siinä aina ollut. Niin kai käy kaikille asioille, jotka ovat sinulle niitä oikeita. 

Symbolin tarkoitus on antaa voimaa, muistuttaa tavoitteista ja unelmista. Sitoa tunteita ja ajatuksia itseensä. Epäuskon hetkellä sitä voi koskettaa. Välillä sen edessä voi kiittää jo toteutuneesta. Abstrakteista ajatuksista tulee konkreettisempia. Tulkittavia ja näkyviä.

Joka kerran, kun katsahdan sormustani, tunnen onnellisuutta ja iloa. Se muistuttaa minua siitä, että on ollut vaikea aika, pitkä sellainen. Mutta nyt lehti on kääntynyt. Olen uuden luvun alussa. Otsikkoa kirjoittamassa. En tiedä kirjoituksen sisällöstä niinkään, mutta tiedän, että tämä luku kirjoitetaan toisella äänensävyllä, laadukkaammalle paperille. 

Ilon ja onnen luku. 
Minusta tuntuu, että sormukseni tietää tulevasta paljon enemmän kuin minä.