lauantai 31. joulukuuta 2016

Kiitos 2016!

Vuoden 2016 viimeinen aamukahvi.

Hetkellisesti tuntuu siltä, että mikään ei ole muuttunut. Sitten avaan Instagram-tilini, jossa olen pitänyt koko vuoden kuvapäiväkirjaa. Huomaan pian, että elämäni on ollut täynnä kaunetta ympärilläni, upeita ja merkityksellisiä hetkiä ihanien ihmisten kesken, hyvää ruokaa ja juomaa, hymyssä suin tehtyjä juoksulenkkejä, kokemuksia ja elämyksiä.




Käperryn sohvannurkkaan miettimään hieman tarkemmin. Tämä on ollut coachingin vuosi. Itseni ja muiden. Olen saanut olla monen kasvutarinassa mukana ja tahdon sitä olla tulevaisuudessakin. Erilaisten portaikkojen, asteikkojen ja listojen - sekä keskustelujen - kanssa vietettyjen hetkien ansiosta itsellä on harvinaisen vahva näkemys siitä, miten elämä on kehittynyt. To do -listalta on monta asiaa pudonnut pois, yhä useammin tilalle kirjaantunut ajatus "nauti siitä, mitä sinulla on." Sen myötä luottamus elämään on vahvistunut entisestään. Kuten myös ajatus siitä, että laadulla ja ilolla on paljon suurempi merkitys kuin määrällä.

Menneen kevään ja kesän elin luovuuspuuskassa. Tuli kirjoitettua ja ommeltua. Vuosi 2016 jääköön muistiin siis aikana, jolloin kirjoittaminen palasi elämääni ja opin vihdoin kaavoittamaan trikoomekon. Kaiken luomisvimman keskellä minulla oli hyvin vahva intuitio siitä, että elämäni tulee merkittävällä tavalla muuttumaan syksyn aikana. Oli melkein kiire saada muu elämä sitä varten valmiiksi. Niin tulikin. Se ei ehkä muuttunut niin kuin olin unelmoinut. Joskus nurkan takaa tulee vastaan jotain, jota ei ole osannut pyytää, mutta jonka äärelle on pysähdyttävä. Se uusi veikin lopulta hyvin vahvaan kamppailuun itseni kanssa. Kysymys, jonka kuvittelin jo ratkaiseeni eli "Mitä minä tahdon työelämältä" alkoikin pyöriä päässä kovalla voluumilla. Sen myötä jouduin kyseenalaistamaan suuntani, tapani tehdä, uskomukseni ja arvoni.



Ja opin: jos jotakin ei tee sydämellään, siihen ei kannata lähteä mukaan vaikka kuinka tarjottaisi kuuta taivaalta. Ja toisaalta: on oltava uskollinen itselleen ja omille arvoilleen, jotta sydämellä voi olla mukana.

Kun ensi yönä avaan uuden kalenterin, minulla on hyvin vahva tunne siitä, minne olen menossa ja millaisia ovia avaan. Sen myötä yksi osa-alue elämästäni palaa harrastukseksi, iloa vapaa-aikaani tuottamaan. Niin olen kuvitellut tekeväni jo monta vuotta, mutta aina hairahtanut. Koska aiemmin tunne päätöksen oikeellisuudesta ei ole ollut näin vahva. Tämänkin myötä muistan taas, että on katsottava asiat loppuun, jotta ne voi hyvillä mielin kääriä muistojen arkkuun.

Kiitos vuosi 2016 - olit ihana ja armollinen!