hukattuja ja löydettyjä inspiraatioita

Monta ajatusta päässä. Monta pohdittavaa kysymystä. Paperille - tai ruudulle - en meinaa saada sanaakaan. Inspiraatio on ollut kateissa, idea hukassa. Olen pyörinyt ja hyörinyt. Yrittänyt, ettei tyhjyys saisi taas otettaan. Yrittänyt unohtaa ja keksiä uutta. Löytää ja kadottaa.

Samaan aikaan olen innostunut atelje-nurkkauksestani, jossa on liian vähän valoa. Testausmielessä syntyineistä hameista. Pöydällä lojuvista kankaanpalasista, joista on tarkoitus tulla se täydellinen kotelomekko.


Frendeistä - aidoista ja vara-kavereista. Niistä, jotka heiluvat dvd:n kautta tv-ruudullani 10 kauden ajan. Joiden tarina jatkuu mielessäni viimeisen jakson jälkeen (jonka ajan aina itken, ties monennen kerran). Joita katsoessani aina mietin, onko tervettä uppoutua heidän tarinaansa sillä tavalla ja katsoa niin monta jaksoa putkeen.

Vielä enemmän olen saanut energiaa niistä toisista. Oikeista ystävistäni. Jotka kaiken pohdiskelun aikana auttavat heilahtamaan suuntaan tai toiseen. Saavat hymyn huulille pienillä letkautuksillaan. Muistuttavat, että itselle on hyvä joskus nauraa. Mutta joiden kanssa on ennen kaikkea turvallista pohtia.

Olen innostunut haluamisesta ja tahtomisesta. Kristallilampusta. Oivalluksesta, että hihassa tavallinen 2o2n-joustinneule näyttäisi ehkä sittenkin koristeellisempaa neulosta paremmalta. Vähitellen muotoutuvasta pukeutumishuoneesta, jossa kampauspöytä pääseekin keskelle lattiaa ja Stenvallin ankkataulu makuunurkkausta koristamaan.

Ja silti ihmettelen, missä on inspiraationi, ideani, intoni? Miksi mikään näistä ei riitä? Miksi aina on pyydettävä enemmän?